Sijainti: Lapväärtintie 1227 (paikka löytyy Google Mapsista myös nimellä Storholmenin luontopolku). Paikka sijaitsee voimalaitosalue Pärus Forsin vieressä.
Reitin pituus: Alle 1 km.
Vaikeus: Helppo, ei esteetön.
Storholmen on saari Lapväärtinjoen keskellä, mutta sinne menee siis kävelysilta eli venettä ei tarvitse. Luontopolku on lyhyt, mutta paikka oli oikein kaunis näin keväällä (sadepäivästä huolimatta).
Koskien poikki menevät padot.
Saaresta löytyy nuotiopaikka (polttopuitakin näytti olevan).
Sijainti: Meidän käyttämä pysäköintialue löytyy suunnilleen osoitteen ”Uttermossantie 636” kohdilta. Eksyimme tänne retkeilemään vähän puolivahingossa, koska näin vt8:a ajaessa luontopolkukyltin, jota päätimme seurata ja katsoa, millainen paikka on kyseessä.
Reitin pituus: Useita kilometrejä, mutta toki reitistä voi kulkea vain osan. Osa poluista näkyy retkikartta.fi:ssä.
Vaikeus: Emme kulkeneet tällä kertaa kuin osan reitistä, mutta se osuus oli lähinnä tavallista metsäpolkua.
Itselleni jäi nyt vähän epäselväksi, onko tämä täysin hylätty vaellusreitti, sillä lähtöpaikan vieressä oleva esteetön osuus ei ollut todellakaan nyt esteetön, koska päälle oli kaatunut puita ja hajottanut sitä (ks. kuva alempaa). Netistä ei myöskään löydy mitään ajantasaisia tietoja tästä reitistä. Mielenkiinnosta pitäisi joskus käydä kokeilemassa yksin, millainen tämä reitti kokonaisuudessaan tällä hetkellä on eli onko kuljettavissa järkevästi…
Uttermossantien parkkipaikalta lähtee siis retkeilyreitti läpi portin. Tässä on ollut ennen lyhyt esteetön reitti, mutta nyt esteettömyys oli kaukana, koska reitin päälle oli kaatunut puita.
Lähdimme kulkemaan vaellusreittiä kohti Ristikalliota, mutta emme lopulta kulkeneet lasten kanssa polkua kuin ehkä noin kilometrin, kunnes käännyimme takaisin. Tämän vuoksi reitistä ei ole juurikaan enempää kerrottavaa, mutta jos joku lukijoista osaa tästä kertoa enemmän, se olisi oikein mukavaa!
Sijainti: Paikka löytyy Google Mapsista Myllylaavu-nimellä, autolla voi ajaa pikkutien loppuun asti (yhden auton sopii tien päähän hyvin pysäköimään). Katso sijainti.
Reitin pituus: Autolla pääsee aivan laavun lähelle. Täällä ei mene mitään luontopolkua, joten lähinnä tämä on kiva paikka käydä syömässä ulkona eväitä. Me kävimme katsomassa tämän paikan (ja syömässä siis retkilounaan) samalla matkalla, kun olimme menossa Lauhanvuoren kansallispuistoon.
Laavu sijaitsee pellon ja kuohuvan joen vieressä. Laavun hieno erikoisuus on se, että se on pyörivän alustan päällä eli laavua voi halutessaan pyörittää eri suuntaan esim. auringonpaisteen mukaisesti.
Sijainti: Parkkipaikan osoite on suunnilleen Ronkantie 928, Kokemäki.
Reitin pituus: Noin 1 kilometri (lähes kokonaan rengasreitti). Polku näkyy esim. retkikartta.fi:ssä.
Vaikeus: Melko helppo. Suolla pitkospuut ovat osittain huonokuntoiset, mutta niitä ollaan ilmeisesti tällä hetkellä kunnostamassa. Netissä on siis tietoa, että Metsähallitus on aikoinaan lopettanut reitin ylläpitämisen, mutta nyt paikalla oli uusia lautakasoja ja pienelle osuudelle oli jo uusia pitkospuita rakennettu eli jokin taho ilmeisesti on luontopolun kunnostamassa.
Aluksi reitti kulkee pienen matkan metsässä ennen suolle pääsemistä.
Luontopolun varrella on suon luonnosta kertovia tietokylttejä.
Seuraavassa kuvassa näkyy osuutta, jolla pitkospuut oli jo uusittu.
Kiva, mutta harmillisen lyhyt suoreitti. Sopii kuitenkin oikein hyvin pikkulasten kanssa retkeileville, kunhan vielä koko pitkospuuosuus saataisiin kunnostettua. Nytkin reitistä selvisi silti kuivin jaloin. Alueella ei ole nuotiopaikkaa.
Sijainti: Viikinsaaressa, jonne pääsee kesäaikaan laivalla noin 20 minuutissa Tampereen Laukontorilta (aikuisen meno-paluu 14e, ks. tarkemmin hinnat ja aikataulut nettisivuilta).
Reitin pituus: Luontopolun pituus on vain vähän yli kilometrin (ympyräreitti).
Vaikeus: Helppo.
Lyhyt laivamatka kulkee kauniissa maisemissa Pyhäjärvellä.
Saarelta löytyy mm. ravintola, lapsille leikkipuisto, jalkapallokenttä, kesäteatteri ja rantasauna. Katso kartta täältä.
Viikinsaaren toinen puolisko on luonnonsuojelualuetta ja siellä kulkee lyhyehkö luontopolku, joka sopii oikein hyvin pikkulasten kanssa retkeileville. Luontopolun varrella on kylttejä, joissa esitellään saaren luontoa ja joissa on aina myös jonkinlainen tehtävä lapsille (esim. ”Jatka matkaa liihotellen kuin kotka.”). Luontopolun varrella on myös mukavia meditaatio-ohjeita, jos mieluummin haluaa sellaisia tehdä. 🙂
Saarelta löytyy grillikatos.
Myös hiekkaranta löytyy uimareille (ja sauna, jossa on myös yleisövuoroja).
Viikinsaari on kiva paikka kauniin kesäpäivän viettoon eli suosittelut. 🙂
Sijainti: Vanha Raumantien / Ameriikantien vieressä. Navigointiin voi laittaa esim. Vanha Raumantie 137, mutta metsään menee siis polkuja myös Ameriikantieltä. Pysäköintipaikkoja täällä ei oikein ole, joten autolla tullessa täytyy etsiä sopiva kohta jonkin tien varrelta.
Reitin pituus: Metsäalue on melko pieni, joten ehkä max. 2-3 km:n reitin saa tehtyä. Isoimmat polut näkyvät esim. trailmapissa.
Vaikeus: Helppo.
Tämä nyt on tällainen pienehkö lähimetsä, joita Suomesta löytyy todella paljon, mutta erikoisuutena mainittakoon, että täältä löytyy betonirakenteiden raunioita. Toisen maailmansodan aikaan saksalaiset alkoivat rakentaa tälle metsäalueelle moottorikorjaamoa, joka ei kylläkään koskaan ehtinyt valmistua (näin kertoi joskus Satakunnan Kansa).
Sijainti: Matalakoskentie, mutta esim. Google Mapsista tietä ei sillä nimellä löydä (navigointiin voi laittaa ”Vanha Vaasantie 387”, mistä tie suunnilleen kääntyy). Sillan jälkeen on sen verran tilaa, että auton sopii pysäköimään.
Reitin pituus: Koskea voi ihastella aivan autotien vierestä, mutta jos haluaa kulkea retkeilyreittiä Noormarkun keskustan suuntaan, metsässä kulkeva reittiosuus on vähän alle 3 km per suunta. Polku näkyy esim. Porin retkeilyreitin kartassa ja trailmapissa. Matalakoskelta voi lähteä reittiä myös toiseen suuntaan kohti Poikeljärveä.
Vaikeus: Aluksi metsätietä pienen matkaa ja sen jälkeen tavallista metsäpolkua, hieman korkeuseroja. Polku on selvästi merkitty punaisilla merkeillä.
Matalakoskelta löytyy pöytäryhmä, mutta ei laavua tai muuta nuotiopaikkaa. Puuceekin näytti joutuneen tulvan uhriksi, kun nyt viimeksi 5.5.23 kävin.
Koskea voi katsella sillalta käsin, mutta juuri ennen siltaa menee myös portaat, joita pitkin pääsee alas katsomaan jokea lähempää.
Retkeilyreitti kulkee aluksi metsätietä pitkin.
Tien oikealla puolella on lyhyen kävelyn päässä metsäalue, jossa menee merkitsemättömiä polkuja ihanassa sammaleisessa metsässä ja kallioilla.
Retkeilyreitti on hyvin merkitty eli eksymisvaaraa ei ole.
Sijainti: Luontopolku lähtee Kanniston kotieläintilan perältä poroaitauksen vierestä. Tilan osoite on Kannistontie 172 (Alastaro). Kotieläintilalle pääsymaksu on 5e/henkilö.
Reitin pituus: Yhteensä noin pari kilometriä poroaitaukselta (voi kulkea rengasreittinä). Katso lisätiedot kartasta.
Vaikeus: Melko helppo, ei esteetön.
Tämä kohde sopii hyvin lapsiperheille, sillä samalla retkellä pääsee katselemaan maatilan monia eläimiä ja sen lisäksi siis lyhyehkö luontoretki mielenkiintoiselle paikalle.
Kanniston kotieläintila on perinteinen maatila. Maatilalle tullessa pääsymaksun voi maksaa suoraan ”Amalia”-tynnyriin tasarahana ja me emme oikeastaan törmänneet koko vierailun aikana henkilökuntaan (mikä tuntui vähän hassulta), vaan omatoimisesti kävimme katselemassa paikan eläimiä.
Luontopolku Leikkilinnan vuorelle
Ensimmäinen ”nähtävyys” polun varrella on suuri rapakiveä oleva siirtolohkare nimeltään Susikivi.
Seuraava erikoisuus on kallioon jääkauden myötä hioutunut kuvio, joka näyttää sorsalta. Kyltin mukaan paikka on toiminut muinaisena kokoontumispaikkana ja pakanallisena uskomusten riittipaikkana. Paikalle on tehty tuli ja siihen on heitetty rasvaa metsänhaltioille uhraten.
Pian ollaankin jo Leikkilinnan vuoren edessä, josta löytyy mielenkiintoiseen muotoon jäänyt siirtolohkare, joka on nimetty ”Läpikäytäväksi”. Kyltin mukaan tämä on ollut rautakautinen uhripaikka.
Vierestä löytyi myös sammakon muotoinen iso kivi.
Leikkivuoren ehkäpä mielenkiintoisin muodostelma on ”Jättiläisen portaat”, joita pitkin pääsee kipuamaan Leikkivuorelle.
Leikkivuoren päältä löytyi taukopaikka, mutta en tiedä, oliko se ihan yleisessä retkeilijöiden käytössä. Me pidimme tauon hieman kauempana.
Jonkinlainen luolakin löytyi alhaalta, kun lähdimme takaisin.
Vaarinnevankeitaan reitistä alku kulkee metsätietä pitkin.
Ennen pitkospuureitin alkamista on pöytä ja penkit, missä voisi pitää tauon reitin aluksi tai lopuksi. Myös reitin puolivälissä on taukopaikka. Nuotiopaikkaa ei tältä kierrokselta löydy lainkaan.
Birgitan polku on yhteensä noin 50 kilometrin pituinen vaellusreitti (ympyräreitti), mutta tämä merkintä kertoo sen kahdesta kohteesta, joihin pääsee tarvittaessa helposti myös lasten kanssa lyhyttä reittiä.
Sijainti: Kirskaanniemelle lähimmät pysäköintipaikat löytyvät Koipitaipaleentien varrelta. Vähä-Riutalle lyhyin reitti on Savontieltä (osoite suunnilleen Savontie 656).
Reitin pituus: Kirskaanniemelle lyhyin reitti on alle kilometrin per suunta, mutta esimerkiksi Hyttyskorven läpi kulkemalla matkaa tulee 1,5 km per suunta. Kirskaanniemen alueella on mahdollista kulkea helposti esimerkiksi ”Pelipolkua” pitkin muutaman kilometrin pituinen rengasreitti tai sitten esimerkiksi tämmöistä reittiä pitkin (linkki aukeaa trailmappiin) noin 5,5 kilometrin ympyräreitti. Netissä kerrotaan, että Kirskaanniemelle voi kulkea esim. lastenrattaiden kanssa myös huoltotietä, joka lähtee punaisen portin takaa, mutta tätä en siis itse tarkistanut.
Vähä-Riutalle on matkaa Kirskaanniemeltä noin 8 km per suunta. Savontieltä Vähä-Riutalle on alle 1,5 km esteetöntä metsätietä pitkin.
Me kävelimme Kirskaanniemelle Hyttyskorvelta ja sen jälkeen teimme kierroksen, jossa kävelimme Koipitaipaleen läpi.
Kirskaanniemellä on laavu ja useita nuotiopaikkoja (puuvarastossa oli puita).
Kirskaanniemessä kulkee myös pelipolku ”Koipitaipaleen aarteet”, jossa voi suorittaa erilaisia haasteita lisätyllä todellisuudella (lue lisää).
Koipitaipale
Koipitaipaleen nuotiopaikka oli pieni eikä siellä ollut polttopuita valmiina.
Koipitaipaleen alue oli ihana siellä kulkevan puron vuoksi.
Vähä-Riutta
Vähä-Riutalta löytyy laavu ja nuotiopaikka sekä laituri.
Jos Vähä-Riutalta jatkaa kävelyä kohti Koukkurahkaa, näkee polun vieressä mielenkiintoisen ison siirtolohkareen Eevertin kiven. Talvella alueella kulkee hiihtolatuja.
Koukkurahkalla reitti ei kulje ja siellä ei siis näyttänyt pitkospuita olevan.
Hieman ennen Koukkurahkaa metsään kääntyy pieni metsäpolku, jota pitkin pääsee katsomaan kaunista maisemaa (nimeä paikalle ei kai ole). Polku näkyy esimerkiksi trailmapissa.
Suosittelut! Birgitan polulla on toki monia muitakin kohteita, joihin olisi kiva tulla retkeilemään.
Retkeilyä Satakunnassa ja muualla Suomessa 