Sijainti: Lapväärtintie 1227 (paikka löytyy Google Mapsista myös nimellä Storholmenin luontopolku). Paikka sijaitsee voimalaitosalue Pärus Forsin vieressä.
Reitin pituus: Alle 1 km.
Vaikeus: Helppo, ei esteetön.
Storholmen on saari Lapväärtinjoen keskellä, mutta sinne menee siis kävelysilta eli venettä ei tarvitse. Luontopolku on lyhyt, mutta paikka oli oikein kaunis näin keväällä (sadepäivästä huolimatta).
Koskien poikki menevät padot.
Saaresta löytyy nuotiopaikka (polttopuitakin näytti olevan).
Sijainti: Paikka löytyy Google Mapsista Myllylaavu-nimellä, autolla voi ajaa pikkutien loppuun asti (yhden auton sopii tien päähän hyvin pysäköimään). Katso sijainti.
Reitin pituus: Autolla pääsee aivan laavun lähelle. Täällä ei mene mitään luontopolkua, joten lähinnä tämä on kiva paikka käydä syömässä ulkona eväitä. Me kävimme katsomassa tämän paikan (ja syömässä siis retkilounaan) samalla matkalla, kun olimme menossa Lauhanvuoren kansallispuistoon.
Laavu sijaitsee pellon ja kuohuvan joen vieressä. Laavun hieno erikoisuus on se, että se on pyörivän alustan päällä eli laavua voi halutessaan pyörittää eri suuntaan esim. auringonpaisteen mukaisesti.
Sijainti: Matalakoskentie, mutta esim. Google Mapsista tietä ei sillä nimellä löydä (navigointiin voi laittaa ”Vanha Vaasantie 387”, mistä tie suunnilleen kääntyy). Sillan jälkeen on sen verran tilaa, että auton sopii pysäköimään.
Reitin pituus: Koskea voi ihastella aivan autotien vierestä, mutta jos haluaa kulkea retkeilyreittiä Noormarkun keskustan suuntaan, metsässä kulkeva reittiosuus on vähän alle 3 km per suunta. Polku näkyy esim. Porin retkeilyreitin kartassa ja trailmapissa. Matalakoskelta voi lähteä reittiä myös toiseen suuntaan kohti Poikeljärveä.
Vaikeus: Aluksi metsätietä pienen matkaa ja sen jälkeen tavallista metsäpolkua, hieman korkeuseroja. Polku on selvästi merkitty punaisilla merkeillä.
Matalakoskelta löytyy pöytäryhmä, mutta ei laavua tai muuta nuotiopaikkaa. Puuceekin näytti joutuneen tulvan uhriksi, kun nyt viimeksi 5.5.23 kävin.
Koskea voi katsella sillalta käsin, mutta juuri ennen siltaa menee myös portaat, joita pitkin pääsee alas katsomaan jokea lähempää.
Retkeilyreitti kulkee aluksi metsätietä pitkin.
Tien oikealla puolella on lyhyen kävelyn päässä metsäalue, jossa menee merkitsemättömiä polkuja ihanassa sammaleisessa metsässä ja kallioilla.
Retkeilyreitti on hyvin merkitty eli eksymisvaaraa ei ole.
Sijainti: Luontopolulle voi lähteä kolmelta eri parkkipaikalta, mutta ainakaan tänä talviviikonloppuna kaikki parkkipaikat eivät olleet aurattuja kunnolla eli suosittelisin autolla tuleville lähtöpaikaksi näin talvella Merikadun varrella olevaa pysäköintipaikkaa (löytyy Google Mapsista nimellä Tiilitehtaanmäki-Pohjoislahti -luontopolku). Itäpuolen parkkipaikka löytyy täältä.
Reitin pituus: Luontopolkuosuuksien pituus on noin 5 km (riippuu hieman siitä, mitä reittiä kulkee), mutta jos ei halua kulkea samoja polkuja takaisin, on lisäksi kaupunkiteillä kulkemista noin 1,5 km eli reitistä saa tehtyä helposti siten rengasreitin. Halutessaan voi toki tehdä janareittinä lyhyemmän retken jommallakummalla puolella. Netistä löytyy pdf-tiedostona esite, missä kartta ja eri pisteiden etäisyydet.
Vaikeus: Melko helppo. Reitillä on metsäpolkua ja pitkospuuosuuksia.
Kaunis reitti näin talvellakin, mutta kesällä tämä olisi varmasti vieläkin upeampi kohde ja silloin aitauksissa näkisi myös lampaita. Riippusillan vierestä löytyy nuotiopaikka ja kuivakäymälä.
Reitti on merkitty selvästi puihin sinisin (ja punaisin) merkein sekä sen lisäksi reitin varrella on useita karttakuvia.
Tiilitehtaanmäen luontopolku
Reitin varrella on opastetauluja alueen luontoon liittyen.
Tässä merkinnässä tietoa kahdesta eri luontoreitistä.
Fartmyyryn luontopolku(Piinukosken luontoreitti)
Sijainti: Parhaiten auton saa pysäköityä Piinukosken riippusillan viereiselle parkkipaikalle (katso Google Mapsista sijainti), mutta liikkeelle voi lähteä myös Kivirannantieltä, jolloin laavu on reitin puolivälin tienoilla.
Reitin pituus: 2,7 km:n pituinen rengasreitti. Jos etsit lyhyttä reittiä nuotiopaikalle, Piinukosken riippusillan parkkipaikalta on vain noin parin sadan metrin matka laavulle ja sen osuuden pääsisi myös esim. lastenrattaiden kanssa.
Vaikeus: Helpohkoa metsäpolkua ja osittain autotiellä kulkemista.
Piinukosken riippusilta:
2,7 kilometrin pituinen reitti on osoitettu kylteillä.
Laavu sijaitsee upealla paikalla.
Stäävit & Vaadit (ja Purupakka)
Sijainti: Auton saa pysäköityä Friikoskentiellä olevalle pysäköintipaikalle (osoite suunnilleen Friikoskentie 10, Merikarvia), joka on osoitettu Stäävit & Vaadit -kyltillä. Polku metsään lähtee suunnilleen osoitteen Friikoskentie 11 kohdilta.
Reitin pituus: Friikoskentieltä on alle kilometrin matka Purupakalle (janareitti). Laavu/nuotiopaikka on heti pysäköintipaikan vieressä, joten siihen pääsee esteettömästi.
Vaikeus: Keskivaikea, kivikkoinen metsäpolku.
EDIT 4/2023: Riippusillalle pääsee, mutta toiselle sillalle ei, sillä lapun mukaan ulkoilureitti on käyttökiellossa.
Reitillä on riippusilta ja sen lisäksi muitakin siltoja.
Päivitys 4/2023: Reitti oli käyttökiellossa tästä sillasta alkaen.
Seuraavassa kartta muista koskista, joita Merikarvianjoen varrella on.
Sijainti: Auton voi pysäköidä Otamuksen kahvilan pysäköintipaikalle (Otamussillantie 65, Sastamala), josta lähtee kolme eri reittiä.
Reitin pituus: Tämä merkintä kertoo lyhyimmästä reitistä eli parin kilometrin luontopolusta sekä lisäksi 5 kilometrin pituisesta Tilankierroksesta. (Lisäksi alueelta lähtee Salmin kierros 8,5 km, mutta sitä emme ole vielä kulkeneet.) Reitit ovat rengasreittejä.
Vaikeus: Luontopolun kallioiden reunalla on oltava varovainen pienten lasten kanssa ja reitillä on paljon korkeuseroja eli sanoisin keskivaikeaksi, mutta mitään ongelmia ei siis ollut meidän muutaman vuoden ikäisen lapsenkaan kanssa. Ihana reitti!
Tilankierros sen sijaan on helppokulkuinen reitti ja osa siitä on autotiellä kulkemista.
LUONTOPOLKU
Reitti lähtee Otamussillantien varresta eli parkkipaikalta on ensin käveltävä tietä pitkin sillan yli, minkä jälkeen käännytään kyltin osoittamalle metsäpolulle.
Reitti kulkee ylös Ristivuorelle, joten korkeuseroja on.
Reitin kohokohta oli lasten mielestä Tyyttikivi, jonka kivisessä ympäristössä lapset leikkivät pitkään.
Reitin varrella ei ole laavua tai muutakaan nuotiopaikkaa, mutta sellainen löytyy Otamuksen pihasta. Puiden käytöstä maksu 4e/perhe.
TILAN KIERROS
Tilankierroksesta tulee hieman pidempi, jos käy kierroksen aikana Sudenpesäkivillä sekä kiertää Vesivuoren lyhyen lenkin, minkä varrella on näköalapaikka.
Me kävelimme kierroksen talviaikaan, mutta lumettomana aikana kiertäminen olisi toki ollut parempi ajankohta, vaikka polku sentään oli muiden jäljiltä jo tamppautunut kuljettavaksi.
Sijainti: Osoite Riuttansalmentie, Pomarkku. Tien vieressä näkee kylttejä eri koskipaikoista ja auton voi siis pysäköidä esimerkiksi Vääräkosken lähelle (osoite suunnilleen Riuttansalmentie 280, autotien varressa on levennys, johon helposti pari autoa sopii). Jos reittiä kulkee vastavirran suuntaan, lähtöpaikkana voisi olla Kynäskoski.
Reitin pituus: Janareitti (paitsi jos takaisin haluaa kulkea pelkkää autotietä), joten pituus on itse valittavissa. Vääräkoskelta Kynäskoskelle on kartasta mitattuna noin 3,5 km per suunta.
Tätä reittiä emme ole kulkeneet kokonaan. Lähdimme Vääräkoskelta liikkeelle ja polku kulki pitkään tylsällä hakkuualueella, joten päätimme palata takaisin jo melko lyhyen kävelyn jälkeen.
Jo talvella kävimme katsomassa, miltä Kukonkosken ja Vääräkosken laavu näytti, mutta retkeilyreittiä emme silloin kulkeneet, koska lunta oli liikaa. Laavuilla oli hyvin puita, mutta jos et ole lunastanut kalastuslupaa, vie omat puut mukanasi.
Vääräkosken laavulle menee hyvä soratie autotieltä.
Palasimme keväällä katsomaan joen vieressä kulkevaa retkeilyreittiä, joka kulkee kohti Inhottujärveä, mutta reitti oli hieman pettymys. Jokimaisema on toki nätti, mutta kävelimme Vääräkoskelta reittiä eteenpäin arviolta kilometrin ja koko matka oli hakkuualuetta. Sen jälkeen palasimme takaisin, joten en toki tiedä, onko koko reitti samanlaista, mutta tämän perusteella en täällä retkeilyä ensimmäisenä lähtisi suosittelemaan.
Ps. Harjantietä ajaessa voi käydä katsomassa Kynäsjoen Harjakoskea.
Sijainti: Varvourinjuovan rannassa menevä liikuntapolku. Lähtöpisteeksi voi ottaa Kalaholman koulun tai Saarentien (Saarentie 94).
Reitin pituus: Hieman yli 1,5 kilometriä per suunta (tietenkin reitistä voi kulkea vain osan, koska kyseessä ei ole ympyräreitti).
Vaikeus: Tavallista sorapolkua, mutta maisemat ovat nätit!
Sopii hyvin lähistöllä asuville lyhyeksi kävelyreitiksi, jos haluaa kävellä muuallakin kuin autoteiden varressa, mutta varsinaista luontoretkeä täällä ei toki saa toteutettua. Kalaholman koulun lähellä reitti kulkee aluksi vanhan rautatiesillan alta.
Kalaholman koulun päässä on kuntoiluvälineitä ja lapsille leikkipuisto.
Sijainti: Jos retkelle lähtee Torajärven päästä eli Noormarkusta läheltä Ahlströmin aluetta, auton voi jättää Vanhan sahan tien päähän, sillan ja punaisen ladon viereen. (Vanhan sahan tie 95). Jos liikkeelle haluaa lähteä tämän reittiosuuden toisesta päästä, Sauvakoskentielle on mahdollista pysäköidä (lähellä siltaa, osoite suunnilleen Sauvakoskentie 283, on tien sivussa muutamalle autolle pysäköintitilaa). Mustalahden lähellä kulkevat tiet yksityisteitä, joilla on kielletty ajamasta tai ovat puomilla suljettuja.
Reitin pituus: Janareitti eli itse valittavissa, miten pitkälle haluaa kävellä. Jos kävelee Vanhan sahan tieltä Mustalahden nuotiopaikalle, pituus on n. 5 km ja siitä on vielä n. 3 km Kuuskoskenlahden laavulle. Kuuskoskenlahden laavulta Sauvakoskentielle on vähän yli 2 km. Koko pituus Vanhan sahan tieltä Sauvakoskentielle on siten vähän yli 10 km ja siitä on Sakalammille vielä reilu kilometri. Reitti on selvästi merkitty ja se on näkyvissä netissä reittikarttana.
Vaikeus: Helppo/keskivaikea. Reitti on esteetön vain Vanhan sahan tieltä Torajärven laavulle asti, sen jälkeen ei. Reitti kulkee kivikkoisia metsäpolkuja pitkin sekä esim. parissa kohtaa pitkospuita. Korkeuserot ovat pieniä.
Reitti kulkee paljolti voimakkaasti virtaavan Noormarkunjoen varrella. Maisemat ovat hienot ja vaihtelevat. Torajärven ja Mustalahden välisellä osuudella on aitaus, jossa ilmeisesti voisi nähdä peuroja/kauriita(?), mutta itse en niitä bongannut.
Sekä Torajärven että Kuuskoskenlahden laavulla on nuotiopaikka ja puucee.
Torajärven laavu
Vanhan sahan tieltä Torajärven laavulle on matkaa reilu kilometri soratietä pitkin. (Torajärven laavulle olevasta lyhyestä reittiosuudesta on kirjoitettu myös aiemmassa merkinnässä, mutta tässä merkinnässä tietoja siis pidemmältä osuudelta.)
Pian Torajärven laavun jälkeen reitti kulkee jonkin aikaa (peura-?)aitauksien vierestä. Sen jälkeen polku jatkuu metsässä sekä Noormarkunjoen rannalla.
Kiva reitti, suosittelut!
Mustalahden nuotiopaikka
Mustalahdelle tultaessa täytyy kulkea pienen matkaa soratietä pitkin. Sen jälkeen sillan vierestä löytyy nuotiopaikka. Kun sillan ylittää, pääsee jatkamaan matkaa kohti Kuuskoskenlahden laavua. Reitti kulkee voimakkaasti virtaavan joen vieressä.
Kohti Kuuskoskenlahden laavua
Kuuskoskenlahti
Jos on retkeilemässä esim. lasten kanssa ja etsii lyhyempää reittiä, Kuuskoskenlahden laavulle on Sauvakoskentieltä vain reilu pari kilometriä matkaa.
Sauvakoskentieltä voi lisäksi jatkaa vielä toiseen suuntaan reilun kilometrin verran Sakalammen nuotiopaikalle.
Sauvakoskentieltä Sakalammille
Sakalammilta reitti jatkuu kohti Hanhijokea ja sieltä edelleen Inhottujärvelle.
PS. Joskus yritimme loppusyksystä päästä Sauvakoskentieltä Kuuskoskenlahdelle, mutta silloin vesi oli niin korkealla ja tulvinut reitille, ettei se ollut mahdollista. Tämän mahdollisuus kannattaa huomioida siis sateiden aikaan.
Sijainti: Auton voi pysäköidä Myllärinkujan päähän, jossa on tilaa useammalle autolle. Luontopolku lähtee kyseiseltä paikalta, vanhan Kaasmarkun Keskisen myllyn vierestä. (Myllärinkuja 20, Ulvila.)
Reitin pituus: Noin 2 kilometrin pituinen rengasreitti. Polkua ei näy esim. retkikartta.fi:ssä, mutta se on selkeästi opastettu kyltein. Ps. Täältä on mahdollista lähteä kävelemään myös kohti Salomonkalliota.
Vaikeus: Keskivaikea. Aluksi polku on (jos reitin kiertää myötäpäivään) kapea ja kivikkoinen ja se menee keskellä kuohuvaa jokea. Kaunista, mutta pienten vilkkaiden lasten kanssa toki syytä olla varovainen.
Nätti reitti, jota voi lämpimästi suositella, vaikka pituus hieman lyhyt onkin. Reitti on kuitenkin kivan vaihteleva: välillä polku kulkee kapeaa polkua keskellä jokea, välillä pitkospuita ja välillä (hieman tylsästi) pitkin pellonlaitaa.
Laavukin reitiltä löytyy. Kyltin mukaan paikalle tulisi viedä omat polttopuut.
+ Lisävinkki: Täältä on lyhyt matka Leineperin ruukille, joka on hieno ruukkialue.
Retkeilyä Satakunnassa ja muualla Suomessa 