Sijainti: Viikinsaaressa, jonne pääsee kesäaikaan laivalla noin 20 minuutissa Tampereen Laukontorilta (aikuisen meno-paluu 14e, ks. tarkemmin hinnat ja aikataulut nettisivuilta).
Reitin pituus: Luontopolun pituus on vain vähän yli kilometrin (ympyräreitti).
Vaikeus: Helppo.
Lyhyt laivamatka kulkee kauniissa maisemissa Pyhäjärvellä.
Saarelta löytyy mm. ravintola, lapsille leikkipuisto, jalkapallokenttä, kesäteatteri ja rantasauna. Katso kartta täältä.
Viikinsaaren toinen puolisko on luonnonsuojelualuetta ja siellä kulkee lyhyehkö luontopolku, joka sopii oikein hyvin pikkulasten kanssa retkeileville. Luontopolun varrella on kylttejä, joissa esitellään saaren luontoa ja joissa on aina myös jonkinlainen tehtävä lapsille (esim. ”Jatka matkaa liihotellen kuin kotka.”). Luontopolun varrella on myös mukavia meditaatio-ohjeita, jos mieluummin haluaa sellaisia tehdä. 🙂
Saarelta löytyy grillikatos.
Myös hiekkaranta löytyy uimareille (ja sauna, jossa on myös yleisövuoroja).
Viikinsaari on kiva paikka kauniin kesäpäivän viettoon eli suosittelut. 🙂
Sijainti: Vanha Raumantien / Ameriikantien vieressä. Navigointiin voi laittaa esim. Vanha Raumantie 137, mutta metsään menee siis polkuja myös Ameriikantieltä. Pysäköintipaikkoja täällä ei oikein ole, joten autolla tullessa täytyy etsiä sopiva kohta jonkin tien varrelta.
Reitin pituus: Metsäalue on melko pieni, joten ehkä max. 2-3 km:n reitin saa tehtyä. Isoimmat polut näkyvät esim. trailmapissa.
Vaikeus: Helppo.
Tämä nyt on tällainen pienehkö lähimetsä, joita Suomesta löytyy todella paljon, mutta erikoisuutena mainittakoon, että täältä löytyy betonirakenteiden raunioita. Toisen maailmansodan aikaan saksalaiset alkoivat rakentaa tälle metsäalueelle moottorikorjaamoa, joka ei kylläkään koskaan ehtinyt valmistua (näin kertoi joskus Satakunnan Kansa).
Sijainti: Luontopolku lähtee Kanniston kotieläintilan perältä poroaitauksen vierestä. Tilan osoite on Kannistontie 172 (Alastaro). Kotieläintilalle pääsymaksu on 5e/henkilö.
Reitin pituus: Yhteensä noin pari kilometriä poroaitaukselta (voi kulkea rengasreittinä). Katso lisätiedot kartasta.
Vaikeus: Melko helppo, ei esteetön.
Tämä kohde sopii hyvin lapsiperheille, sillä samalla retkellä pääsee katselemaan maatilan monia eläimiä ja sen lisäksi siis lyhyehkö luontoretki mielenkiintoiselle paikalle.
Kanniston kotieläintila on perinteinen maatila. Maatilalle tullessa pääsymaksun voi maksaa suoraan ”Amalia”-tynnyriin tasarahana ja me emme oikeastaan törmänneet koko vierailun aikana henkilökuntaan (mikä tuntui vähän hassulta), vaan omatoimisesti kävimme katselemassa paikan eläimiä.
Luontopolku Leikkilinnan vuorelle
Ensimmäinen ”nähtävyys” polun varrella on suuri rapakiveä oleva siirtolohkare nimeltään Susikivi.
Seuraava erikoisuus on kallioon jääkauden myötä hioutunut kuvio, joka näyttää sorsalta. Kyltin mukaan paikka on toiminut muinaisena kokoontumispaikkana ja pakanallisena uskomusten riittipaikkana. Paikalle on tehty tuli ja siihen on heitetty rasvaa metsänhaltioille uhraten.
Pian ollaankin jo Leikkilinnan vuoren edessä, josta löytyy mielenkiintoiseen muotoon jäänyt siirtolohkare, joka on nimetty ”Läpikäytäväksi”. Kyltin mukaan tämä on ollut rautakautinen uhripaikka.
Vierestä löytyi myös sammakon muotoinen iso kivi.
Leikkivuoren ehkäpä mielenkiintoisin muodostelma on ”Jättiläisen portaat”, joita pitkin pääsee kipuamaan Leikkivuorelle.
Leikkivuoren päältä löytyi taukopaikka, mutta en tiedä, oliko se ihan yleisessä retkeilijöiden käytössä. Me pidimme tauon hieman kauempana.
Jonkinlainen luolakin löytyi alhaalta, kun lähdimme takaisin.
Birgitan polku on yhteensä noin 50 kilometrin pituinen vaellusreitti (ympyräreitti), mutta tämä merkintä kertoo sen kahdesta kohteesta, joihin pääsee tarvittaessa helposti myös lasten kanssa lyhyttä reittiä.
Sijainti: Kirskaanniemelle lähimmät pysäköintipaikat löytyvät Koipitaipaleentien varrelta. Vähä-Riutalle lyhyin reitti on Savontieltä (osoite suunnilleen Savontie 656).
Reitin pituus: Kirskaanniemelle lyhyin reitti on alle kilometrin per suunta, mutta esimerkiksi Hyttyskorven läpi kulkemalla matkaa tulee 1,5 km per suunta. Kirskaanniemen alueella on mahdollista kulkea helposti esimerkiksi ”Pelipolkua” pitkin muutaman kilometrin pituinen rengasreitti tai sitten esimerkiksi tämmöistä reittiä pitkin (linkki aukeaa trailmappiin) noin 5,5 kilometrin ympyräreitti. Netissä kerrotaan, että Kirskaanniemelle voi kulkea esim. lastenrattaiden kanssa myös huoltotietä, joka lähtee punaisen portin takaa, mutta tätä en siis itse tarkistanut.
Vähä-Riutalle on matkaa Kirskaanniemeltä noin 8 km per suunta. Savontieltä Vähä-Riutalle on alle 1,5 km esteetöntä metsätietä pitkin.
Me kävelimme Kirskaanniemelle Hyttyskorvelta ja sen jälkeen teimme kierroksen, jossa kävelimme Koipitaipaleen läpi.
Kirskaanniemellä on laavu ja useita nuotiopaikkoja (puuvarastossa oli puita).
Kirskaanniemessä kulkee myös pelipolku ”Koipitaipaleen aarteet”, jossa voi suorittaa erilaisia haasteita lisätyllä todellisuudella (lue lisää).
Koipitaipale
Koipitaipaleen nuotiopaikka oli pieni eikä siellä ollut polttopuita valmiina.
Koipitaipaleen alue oli ihana siellä kulkevan puron vuoksi.
Vähä-Riutta
Vähä-Riutalta löytyy laavu ja nuotiopaikka sekä laituri.
Jos Vähä-Riutalta jatkaa kävelyä kohti Koukkurahkaa, näkee polun vieressä mielenkiintoisen ison siirtolohkareen Eevertin kiven. Talvella alueella kulkee hiihtolatuja.
Koukkurahkalla reitti ei kulje ja siellä ei siis näyttänyt pitkospuita olevan.
Hieman ennen Koukkurahkaa metsään kääntyy pieni metsäpolku, jota pitkin pääsee katsomaan kaunista maisemaa (nimeä paikalle ei kai ole). Polku näkyy esimerkiksi trailmapissa.
Suosittelut! Birgitan polulla on toki monia muitakin kohteita, joihin olisi kiva tulla retkeilemään.
Sijainti: Alueella on useita pysäköintipaikkoja, joten suunnittele reitti etukäteen ja valitse lähtöpaikka sen perusteella. Me lähdimme tällä retkikerralla liikkeelle Kanteluksentieltä, mutta monien muiden merkittyjen kierrosten lähtöpiste on Korteniementien pysäköintialue (Korteniementie 242). Katso kansallispuiston pdf-esite.
Reitin pituus: Monenlaisia mahdollisuuksia 1-5 km välillä sekä erilaisia polkuja yhdistelemällä voi toki kulkea oman useiden kilometrien pituisen reitin. Alueella kulkee myös Hämeen Ilvesreitin polkuja.
Vaikeus: Suurimmaksi osaksi helppo.
Peukaloisen polku(n. 4 km)
Peukaloisen polku on vaativa esteetön reitti, mutta ilman apuvälineitä kulkevalle se on siis helppo reitti. Vastapäivään kierrettäessä on lyhyt matka Peukalolammin laavulle.
Kaksvetinen
Täältä löytyy kota ja nuotiopaikka kauniilla näköalalla Kaksvetinen-järvelle.
Hieman Kaksvetisen jälkeen poikkesimme Peukaloisen polulta Ilvesreitin reittipätkälle, joka ei siis ole esteetön.
Seuraavan kuvan tieosuuteen päättyi Peukaloisen polku.
Tänne täytyisi tulla joskus kesäaikaan kiertämään esimerkiksi Punatulkun polku, Hyypiön polku ja Pohjantikan polku. Kesäaikaan myös Korteniemen perinnetila on avoinna. 🙂
Sijainti: Somerontieltä löytyy kaksi pysäköintialuetta. Osoitteessa Somerontie 840 sijaitseva Pehkun parkkialue on isompi, mutta jos etsit lyhyttä esteetöntä reittiä, lähde liikkeelle Kiljamon parkkipaikalta eli osoitteesta Somerontie 732.
Reitin pituus: Erilaisia mahdollisuuksia. Kiljamonkierros on pituudeltaan vain 1,5 km, mutta pidempi rengasreitti Suotaival on noin 8,5 km pitkä. Lisäksi alueella on kaksi lyhyttä esteetöntä janareittiä. Tarkempia tietoja reiteistä täällä.
Itse kävelin Suotaival-reitin, mutta lapset kävelivät miehen kanssa lyhyemmän reitin Pehkun pysäköintialueelta Kiljamoon ja siellä siis kiersivät Kiljamonkierroksen ennen takaisin paluuta (silloin reitin pituus yhteensä noin 3,5 km).
Vaikeus: Melko helppo. Reitti on suurimmaksi osaksi pitkospuilla kulkemista.
SUOTAIVAL
Pehkun pysäköintialueelta vastapäivään kiertäen reitti kulkee aluksi pienen osuuden metsäpolkua ennen pitkospuita.
Suo-osuuden jälkeen reitti kulkee pienen matkan autotietä pitkin, kunnes jälleen käännytään metsään.
Louhos
Reitti kulkee ohi Härksaaren vanhan avolouhoksen. Louhokselta on louhittu aikoinaan mm. kvartsia.
Metsäosuuden jälkeen reitti kulkee suolla pitkin pitkospuita yli kaksi kilometriä.
KILJAMONKIERROS (+Suopursupolku ja Suokukkapolku)
Kiljamon taukopaikalla on keittokatos, nuotiopaikka ja käymälä sekä näköalatorni.
Kiljamonkierros ei kuulu kokonaisuudessaan Suotaival-reittiin, mutta itse kuljin reitin siten, että näin myös esteettömän pitkospuuosuuden.
Jos etsit reittiä, jolla saat kävellä pitkän matkan suolla pitkospuilla, on tämä oikein hyvä valinta!
Sijainti: Auton voi pysäköidä joko parkkipaikalle osoitteeseen Keltolahdentie 47 (P1) tai osoitteeseen Kintulammentie 378 (P2).
Reitin pituus: Me kävelimme Keltolahdentieltä aloittaen noin 5 kilometrin mittaisen rengasreitin (linkki aukeaa trailmappiin), mutta alueella voi siis kulkea monenlaisia muitakin reittejä pitkin ja tehdä vaikka yli 10 kilometrin lenkin. Kintulammin retkeilyalueen kartta löytyy pdf:nä täältä.
Vaikeus: Helpohko, tavallista metsäpolkua ja joissakin kohdissa pitkospuita.
Keltolahdentieltä pääsee sulan maan aikana esteettömästi Kirkkokiven laavulle asti (noin 300 m per suunta). Tällä hetkellä (25.3.23) alueella oli vielä täysin talvi eli lunta oli paljon.
Erikoisuutena tältä reitiltä on mainittava laavut, jotka eivät ole aivan perinteisiä (katso kuvia alempaa). Laavuilla oli polttopuita valmiina.
Kirkkokivi
Reittien risteyksissä on selkeät opasteet.
Kaukaloistenkallio
Kintulammi
Seuraavan kuvan rakennus löytyy Kortejärven tilan pihamaalta. Kortejärven tilalta löytyy vuokramökki ja myös Kintulammin vierestä löytyy toinen vuokramökki.
Tällä retkellä emme käyneet Saarijärven laavulla, mutta tämä oli oikein mukava retkeilyalue, joten täytyisi tulla käymään joskus uudelleen kesäaikaan. 🙂 Suosittelut!
Sijainti: Alueella kiertävän yksisuuntaisen rengastien (Aulangonmetsäntie) varrella on useampi eri pysäköintialue, joten tarkempi lähtöpaikka kannattaa suunnitella sen mukaan, mitä reittiä aikoo kulkea.
Reitin pituus: Monenlaisia mahdollisuuksia. Nähtävyydet sijaitsevat aivan pysäköintialueiden vieressä, joten pitkiä kävelyitä ei tarvitse tehdä, mutta halutessaan alueella voi retkeillä pidempiäkin polkureittejä pitkin. Esimerkiksi Joutsenlammen kierros on vain noin kilometrin pituinen, kun taas Aulangonjärven ympäri kiertävä reitti on 7 km pituinen. Aulangon pdf-kartta löytyy Hämeenlinnan sivuilta, mihin on merkittynä myös etäisyydet sekä toisenlainen esite löytyy luontoon.fi-sivustolta. Polut näkyvät esimerkiksi trailmap.fi:ssä.
Vaikeus: Yleisesti ottaen helppo.
Me olimme retkellä nyt talviaikaan ja tutustuimme Aulangon luonnonsuojelualueen nähtävyyksiin, mutta täytyisi ehkä joskus lähteä käymään täällä kesällä ja kiertää pidempi reitti Aulangonjärven ympäri mm. Sibeliuksen metsän läpi. Luonnonsuojelualueella ei ole sallittua leiriytyä eikä tehdä nuotiota, mutta pari nuotiopaikkaa löytyy alueen ulkopuolelta. Talvella alueella menee myös hiihtolatuja.
Joutsenlampi
Emme kiertäneet tällä kertaa Joutsenlampea ympäri, joten siitä reitistä ei kokemuksia. Hiihtolatu näytti menevän lammen vierestä.
Ruusulaakson paviljonkija Tuijametsä
Ruusulaakson paviljongin vieressä on pieni Metsälampi.
Paviljonkia vastapäätä tien toiselta puolelta lähtee metsäpolku. Pienen kävelemisen (n. 100 m) jälkeen käännytään vasemmalle ja opasteet näyttävät reitin Tuijametsään. Autotieltä Tuijametsään on matkaa vain noin parisataa metriä.
Tuijametsän reitillä on pitkospuut, jotka johdattavat pienelle taukopaikalle puron solistessa vieressä. Ihana paikka!
Aulangon näkötorni ja karhuluola
Näkötornin parkkipaikalta on lyhyt kävelymatka näkötornille. Monen mielestä tämä on varmasti Aulangon hienoin kohde, sillä järvelle avautuma maisema on upea.
Näköalapaikan vierestä lähtevät portaat alas. Huom. portaissa ei ole talvikunnossapitoa ja meidän retkeillessämme ne olivat aivan lumen peitossa. Lapset päätyivätkin laskemaan portaat pyllymäkeä alas, mutta sentään myös jaksoivat kiivetä ne takaisin myös ylös. Toki alhaalta olisi päässyt myös kiertämällä polkua pitkin takaisin näkötornille.
Graniittilinna
Onnentemppeli
Tätä emme katselleet kuin auton ikkunan läpi, joten siitä ei enempää ole kerrottavaksi eikä valokuvaakaan ole.
Sijainti: Pieni parkkipaikka ja polun lähtöpiste löytyy osoitteesta Rajalantie 46 (Kokemäki).
Reitin pituus: 1,6 km. Melkein kokonaan rengasreitti.
Vaikeus: Helppo. Reitillä on kapeahkoa metsäpolkua ja pitkospuita.
Tämä reitti on vielä pientä viimeistelyä vaille valmis, mutta oikein hyvin siis jo tällä hetkellä kuljettavissa. Reitti kulkee suoalueella, pienen suolammen vierestä. Myös laavu löytyy.
Sijainti: Uittajanpolulle voi lähteä Koverosta (osoite: Seitsemisentie 948, Ikaalinen) tai vaikkapa Saari-Soljasen parkkipaikalta (Soljostentie, tarkempi kohta löytyy Google Mapsista nimellä ”Saari-Soljanen pysäköintialue”).
Reitin pituus: Uittajanpolun pituus on 18 km (rengasreitti). Saari-Soljasen rengasreitti on 2 km pitkä ja siitä pieni osuus (n. 500 m) on esteetöntä. Netistä löytyy pdf:nä Seitsemisen esite.
Vaikeus: Helpohko. Uittajanpolku on tavallista metsäpolkua ja pitkospuita sekä osittain myös metsäteitä pitkin kulkevaa. Saari-Soljasen reitti kulkee suolla eli reitillä on paljon pitkospuita.
Jos lähtöpaikkana on Kovero, Uittajanpolku kulkee aluksi (ja myös lopuksi) samaa reittiä kuin Torpparintaival ja lisäkuvia voikin katsoa siitä reitistä kertovasta merkinnästä. Tällä osuudella on hieman korkeuseroja harjun vuoksi, mutta muuten Uittajanpolku on melko tasainen reitti.
Kun reitti kääntyy Multiharjulta eri suuntaan kuin Torpparintaival, polku muuttuu kapeammaksi ja kyseisellä osuudella olevat pitkospuut ovat osittain huonokuntoisia.
Reitti ei ole kovin tiheään merkitty (välillä puissa on valkoisia pisteitä, varmaankin jonkun aiemman reitin jäljiltä? ja isommissa risteyksissä kyltit opastavat kulkusuuntaa), mutta pärjäsin kuitenkin itse ilman karttaa.
Ensimmäinen taukopaikka on nimeltään Jokiristi, jonne Koverosta on matkaa noin 5 km. Valitettavasti kuvaa en siitä huomannut ottaa, mutta alueella on siis telttapaikka, nuotiopaikka puuvajoineen ja puucee. Jokiristin jälkeen seuraava osuus on hieman tylsempi, sillä se kulkee leveää polkua ja sen jälkeen metsätietä pitkin.
Autotieosuuden jälkeen reitti kääntyy jälleen metsäpolulle ja polku kulkee mm. Liesijoen yli.
Saari-Soljanen
Uittajanpolku kulkee Saari-Soljasen vierestä lyhyen pätkän, mutta halutessaan siellä menevän parin kilometrin ympyräreitin voisi yhdistää Uittajanpolku-kierrokseen kokonaankin.
Parkkipaikan vierestä löytyy iso keittokatos sekä nuotiopaikka.
Saari-Soljasen reitistä noin puoli kilometriä on esteetöntä.
Uittajanpolku jatkuu
Saari-Soljasen jälkeen reitti kulkee muutaman kilometrin pitkin metsätietä.
Tieosuuden jälkeen viimeiset viisi kilometriä reitistä menee metsäpolkuja ja yhdistyy siis lopuksi Torpparintaival-reittiin. Näin syksyisenä sadepäivänä reitillä oli joitakin mutaisia kohtia, mutta goretex-kengillä pärjäsi.
Haukilammella on nuotiopaikka ja telttailupaikka.
Minulta reitin kiertämiseen meni hieman yli 4 tuntia lyhyellä tauolla, mutta vähemmän metsäkävelyitä harrastavan tai muuten rauhallisemmin etenevän kannattaa toki varata selvästi enemmän aikaa.
Retkeilyä Satakunnassa ja muualla Suomessa 