Sijainti: Viikinsaaressa, jonne pääsee kesäaikaan laivalla noin 20 minuutissa Tampereen Laukontorilta (aikuisen meno-paluu 14e, ks. tarkemmin hinnat ja aikataulut nettisivuilta).
Reitin pituus: Luontopolun pituus on vain vähän yli kilometrin (ympyräreitti).
Vaikeus: Helppo.
Lyhyt laivamatka kulkee kauniissa maisemissa Pyhäjärvellä.
Saarelta löytyy mm. ravintola, lapsille leikkipuisto, jalkapallokenttä, kesäteatteri ja rantasauna. Katso kartta täältä.
Viikinsaaren toinen puolisko on luonnonsuojelualuetta ja siellä kulkee lyhyehkö luontopolku, joka sopii oikein hyvin pikkulasten kanssa retkeileville. Luontopolun varrella on kylttejä, joissa esitellään saaren luontoa ja joissa on aina myös jonkinlainen tehtävä lapsille (esim. ”Jatka matkaa liihotellen kuin kotka.”). Luontopolun varrella on myös mukavia meditaatio-ohjeita, jos mieluummin haluaa sellaisia tehdä. 🙂
Saarelta löytyy grillikatos.
Myös hiekkaranta löytyy uimareille (ja sauna, jossa on myös yleisövuoroja).
Viikinsaari on kiva paikka kauniin kesäpäivän viettoon eli suosittelut. 🙂
Sijainti: Luontopolku lähtee Kanniston kotieläintilan perältä poroaitauksen vierestä. Tilan osoite on Kannistontie 172 (Alastaro). Kotieläintilalle pääsymaksu on 5e/henkilö.
Reitin pituus: Yhteensä noin pari kilometriä poroaitaukselta (voi kulkea rengasreittinä). Katso lisätiedot kartasta.
Vaikeus: Melko helppo, ei esteetön.
Tämä kohde sopii hyvin lapsiperheille, sillä samalla retkellä pääsee katselemaan maatilan monia eläimiä ja sen lisäksi siis lyhyehkö luontoretki mielenkiintoiselle paikalle.
Kanniston kotieläintila on perinteinen maatila. Maatilalle tullessa pääsymaksun voi maksaa suoraan ”Amalia”-tynnyriin tasarahana ja me emme oikeastaan törmänneet koko vierailun aikana henkilökuntaan (mikä tuntui vähän hassulta), vaan omatoimisesti kävimme katselemassa paikan eläimiä.
Luontopolku Leikkilinnan vuorelle
Ensimmäinen ”nähtävyys” polun varrella on suuri rapakiveä oleva siirtolohkare nimeltään Susikivi.
Seuraava erikoisuus on kallioon jääkauden myötä hioutunut kuvio, joka näyttää sorsalta. Kyltin mukaan paikka on toiminut muinaisena kokoontumispaikkana ja pakanallisena uskomusten riittipaikkana. Paikalle on tehty tuli ja siihen on heitetty rasvaa metsänhaltioille uhraten.
Pian ollaankin jo Leikkilinnan vuoren edessä, josta löytyy mielenkiintoiseen muotoon jäänyt siirtolohkare, joka on nimetty ”Läpikäytäväksi”. Kyltin mukaan tämä on ollut rautakautinen uhripaikka.
Vierestä löytyi myös sammakon muotoinen iso kivi.
Leikkivuoren ehkäpä mielenkiintoisin muodostelma on ”Jättiläisen portaat”, joita pitkin pääsee kipuamaan Leikkivuorelle.
Leikkivuoren päältä löytyi taukopaikka, mutta en tiedä, oliko se ihan yleisessä retkeilijöiden käytössä. Me pidimme tauon hieman kauempana.
Jonkinlainen luolakin löytyi alhaalta, kun lähdimme takaisin.
Sijainti: Liikkeelle voi lähteä monesta paikasta, esimerkiksi Tahmelantieltä tai Näkötornintieltä.
Reitin pituus: Itse valittavissa. Näkötornilta lähtevän luontopolun pituus on 4 km. Alueella on mahdollista tehdä siis useamman kilometrin lenkkejä, mutta lyhyelläkin kävelyllä pääsee ihastelemaan alueen kauneutta. Esimerkiksi näkötornin vierestä on vain lyhyt matka ensimmäiselle merkitylle näköalapaikalle. Polut näkyvät esim. trailmap.fi:ssä.
Vaikeus: Helpot polut, mutta toki mäkiä on. (Kaikki polkureitit eivät ole kuljettavissa esim. rattaiden kanssa, koska portaita on.)
Täällä on tullut useamman kerran käytyä Tampereella matkaillessa, mutta tähän blogiin en ole huomannut merkintää tehdä. Pyynikin harju on hieno ulkoilualue ja näkötornin munkkikahvilan munkit ovat herkullisia. 😉
Ylös näkötorniin pääsee pienellä sisäänpääsymaksulla.
Tällä kertaa emme käyneet tornissa, vaikka munkit kävimmekin syömässä, joten seuraava kesäinen kuva muutama vuosi sitten otetulta retkeltä.
Luontopolun varrella on kuntoilukatos ja talvella alueelle tehdään myös hiihtolatuja. Ps. Pyynikillä (luonnonsuojelualueen ulkopuolella) on myös uimaranta.
Sijainti: Luontopolulle voi lähteä kolmelta eri parkkipaikalta, mutta ainakaan tänä talviviikonloppuna kaikki parkkipaikat eivät olleet aurattuja kunnolla eli suosittelisin autolla tuleville lähtöpaikaksi näin talvella Merikadun varrella olevaa pysäköintipaikkaa (löytyy Google Mapsista nimellä Tiilitehtaanmäki-Pohjoislahti -luontopolku). Itäpuolen parkkipaikka löytyy täältä.
Reitin pituus: Luontopolkuosuuksien pituus on noin 5 km (riippuu hieman siitä, mitä reittiä kulkee), mutta jos ei halua kulkea samoja polkuja takaisin, on lisäksi kaupunkiteillä kulkemista noin 1,5 km eli reitistä saa tehtyä helposti siten rengasreitin. Halutessaan voi toki tehdä janareittinä lyhyemmän retken jommallakummalla puolella. Netistä löytyy pdf-tiedostona esite, missä kartta ja eri pisteiden etäisyydet.
Vaikeus: Melko helppo. Reitillä on metsäpolkua ja pitkospuuosuuksia.
Kaunis reitti näin talvellakin, mutta kesällä tämä olisi varmasti vieläkin upeampi kohde ja silloin aitauksissa näkisi myös lampaita. Riippusillan vierestä löytyy nuotiopaikka ja kuivakäymälä.
Reitti on merkitty selvästi puihin sinisin (ja punaisin) merkein sekä sen lisäksi reitin varrella on useita karttakuvia.
Tiilitehtaanmäen luontopolku
Reitin varrella on opastetauluja alueen luontoon liittyen.
Sijainti: Paikka sijaitsee Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla. Kristiinankaupungin karttapalvelun mukaan tie on Varggrottsvägen/Susiluolantie, mutta esim. Google Mapsista ei sellaista tietä hakemalla löydä (määränpääksi voi laittaa kuitenkin siis Susiluolan ja ohjaa tällöin oikealle tielle).
Reitin pituus: Pysäköintipaikalta on vain 400 metriä luolalle (janareitti), mutta kyseisellä autotiellä ei ole talvikunnossapitoa eli näin talvella me päädyimme kävelemään reilun kilometrin verran metsäpolun alkuun Karijoentieltä.
Vaikeus: Helpohko, hieman nousua vuorelle.
Luolaan ei pääse sisälle, sillä se on suljettu aidalla. Susiluola on tärkeä tutkimuskohde, koska luolassa on todennäköisesti aikanaan oleskellut neandertalinihminen. Lauhanvuoriregion.fi kertoo Susiluolasta lisää.
PS. Melko läheltä Susiluolaa löytyy myös näkötorni, mutta siellä emme huomanneet tällä retkellä käydä.
Sijainti: Parkkipaikka löytyy Nokianvaltatien varrelta, autogrillin vierestä. Google Mapsista paikka löytyy nimellä ”Vihnusjärven uimarannan P-paikka”.
Reitin pituus: Noin 5,2 km (rengasreitti). Polut näkyvät mm. trailmap.fi:ssä.
Vaikeus: Hyväkuntoista metsäpolkua ja osa matkasta on leveämpää liikuntapolkua, hieman korkeuseroja. Selkeät reittimerkinnät.
Mukava ja kaunis reitti, joka täytyisi käydä kiertämässä joskus kesäaikaan!
Parkkipaikalta reitti lähtee portaiden kohdalta. Aluksi reitti kulkee Maatialanharjun laella.
Seuraavan kuvan kohdassa harjun laki oli kapea ja koska oli liukasta, toinen lapsista päätyi kulkemaan kyykyssä, jotta ei liukastuisi. 🙂
Matkan varrella oli muutamia tietokylttejä alueeseen liittyen.
Harjulla on 1. maailmansodan aikaisia vallihautoja, joiden ohi luontopolku kulkee. Lisäksi pienen ylimääräisen koukkauksen tekemällä voi käydä katsomassa Pitkäniemen sairaalan vanhaa hautausmaata (katso tarkempi sijainti kartasta, mutta Kappelinmäen kohdilla).
Noin puolivälissä matkaa eli harjun päädyssä on Sarpatinharjun näköalapaikka.
Näköalapaikan jälkeen polku laskeutuu alas harjulta ja jonkin matkaa reitti on sen jälkeen leveää liikuntapolkua, missä myöhemmin talvella pitäisi olla myös kunnollinen hiihtolatu.
Liikuntapolkuosuuden jälkeen reitti jatkuu taas kapeampaa metsäpolkua pitkin ja menee Vihnusjärven rantaan. Rannalla on pieni nuotiopaikka, mutta se ei ollut kovin hyvässä kunnossa ja omat polttopuut täytyy ottaa mukaan.
Reitti menee loppumatkan järven rantaa pitkin.
Lopussa on pieni matka pitkospuita.
Uimarantaa en käynyt tällä kertaa kuvaamassa, mutta sellainen siis alueelta löytyy (Kennonnokka). Hiihtolatuja on talvella 1-3 km pituisina, alla kartta.
Sijainti: Reitille voi lähteä useasta eri paikasta. Omana lähtöpaikkanani oli Kurjenpesä (osoite: Kuhankuonontie, Pöytyä). Liikkeelle voisi hyvin lähteä myös esimerkiksi Rantapihan pysäköintialueelta (Savojärventie, Nousiainen) tai Vajosuon pysäköintipaikalta (Vajosuontie, Rusko). Netistä löytyy kansallispuiston esite pdf:nä, jossa on merkittynä kaikki pysäköintialueet.
Vaikeus: Helpohko. Tavallisia metsäpolkuja, pitkospuita ja osittain tiellä kulkemista. Vain vähän korkeuseroja.
Minulta reitin kiertämiseen meni noin 7,5 tuntia parilla tauolla, mutta vähemmän metsäkävelyitä harrastavan tai muuten rauhallisemmin etenevän kannattaa toki varata selvästi enemmän aikaa (mieluiten yön yli kestävä retki).
Lähdin itse kiertämään vaellusreittiä Kurjenpesältä vastapäivään eli ensimmäiseksi Savojärven osuuden, vaikka Savojärven kierroksen merkitty kiertosuunta onkin myötäpäivään, mutta halusin kulkea kauniin järviosuuden aamuauringossa. Seuraava kuva on Kurjenpesän laiturilta.
Savojärven osuuden jälkeen reitti jatkuu Rantapihalta kohti Pukkipalon kierrosta. Tällä osuudella on pieni matka autotiellä kulkemista, mutta muuten tämä osuus on oikein mukava ja nätti.
Itse poikkesin tältä osuudelta tekemään pienen lisäkäynnin Lakjärvelle, vaikka se ei Vajosuon vaellukseen varsinaisesti kuulukaan. Tämä lisäsi vaellukselle pituutta vain reilun kilometrin.
Lakjärveltä jatkoin Pukkipalon kierrosta.
Pukkipalon kierroksella on pienesti korkeuseroja, sillä reitti nousee Takaniitunvuorelle.
Takaniitunvuorelta vaellusreitti jatkuu tietä pitkin ja sen jälkeen on taas noin parin kilometrin kallioinen metsäosuus.
Tämän metsäosuuden jälkeen reitti kulkee jälleen autotietä pitkin melko pitkän osuuden ja kaiken lisäksi kyseessä oli näin syksyllä melko mutainen tie… Sen jälkeen kuitenkin reitti siirtyi taas joksikin aikaa kulkemaan rämesuolla ja metsässä.
Tämän jälkeen reitti eteneekin nimikkosuolleen eli Vajosuolle. Reitiltä voi poiketa lintutornille.
Vajosuon metsäosuuden jälkeen reitti kulkee jälleen autotietä pitkin Töykkälään. Töykkälä–Kurjenpesä -osuudella on pitkospuuosuuksia suolla sekä tavallista metsäpolkua Kurjenrahkan alueella. Myös tällä osuudella yksi lintutorni.
Viimeinen lyhyt osuus reitistä ennen Kurjenpesää on esteetöntä Karpalopolkua.
Monipuolinen ja hieno reitti, vaikka toki autotieosuuksia olisi toivonut olevan hieman vähemmän.
Sijainti: Yltä ja alta -maataideteoksen parkkipaikka löytyy osoitteesta Sasintie 555 (Pinsiö/Hämeenkyrö) tai vaihtoehtoisesti voi pysäköidä laavun viereen osoitteeseen Sasintie 525.
Puuvuori on kyseisestä paikasta muutaman kilometrin päässä, osoitteessa Pinsiönkankaantie 10 (Pinsiö/Ylöjärvi).
Reitin pituus: Kummankin paikan pysäköintialueelta on vain lyhyt kävely kohteeseen. Yltä ja alta -teoksen alueella voi sen lisäksi kävellä esim. noin parin kilometrin pituisen rengasreitin maastossa.
Puuvuoren ympäristössä menee paljon erilaisia polkuja ja niistä on helppoa tehdä useiden kilometrien pituinen rengasreitti. Polut näkyvät esim. trailmap.fi:ssä.
Vaikeus: Suurimmaksi osaksi helppo.
YLTÄ JA ALTA
Yltä ja alta -maataideteos on taiteilija Nancy Holtin tekemä ja siitä voi lukea lisää esimerkiksi täältä.
Tästä tuli heti yksi lastemme suosikkikohteista, koska tunneleissa ja taideteoksen päällä kulkevalla käytävällä oli heidän mielestään kivaa leikkiä. 🙂
Yltä ja alta -taideteoksen vierestä voi nousta polkua pitkin ylös laavulle. (Laavun viereen pääsee kyllä myös autolla, osoite merkinnän alussa.)
Laavulla ei ole ylläpitoa eli nuotiota kaipaavien täytyy viedä mukanaan omat polttopuut.
Taideteoksen ympärillä olevassa maastossa kulkee polkuja, joita pitkin saa tehtyä noin parin kilometrin pituisen rengasreitin.
PUUVUORI
Puuvuori on ympäristötaideteos, jonka suunnittelija on Agnes Denes. Kyseessä on kartiomainen soravuori, jolle on istutettu yli 10000 mäntyä tietyn kaavan mukaisesti. (Lue lisää esim. Wikipediasta.)
Alueella kulkee paljon polkuja, joten pitkänkin kävelyretken tekeminen luonnossa on mahdollista, mutta itse vuorelle on siis lyhyt matka tien päästä.
***
Ps. Tämä on blogin 100. merkintä ja määrä tuli täyteen siis alle puolessatoista vuodessa! Monissa paikoissa olemme käyneet retkeilemässä useammankin kerran, mutta pääsääntöisesti jokaisesta paikasta on tässä blogissa vain yksi merkintä (jota tarvittaessa päivitetään esimerkiksi eri vuodenaikana otetuilla kuvilla). Talven myötä uudet merkinnät vähenevät, koska lumisena aikana monetkaan reitit eivät ole hyvin kuljettavissa. Uusien merkintöjen määrä hidastunee tulevaisuudessa myös siksi, että lähialueiden kohteet alkavat olla kierrettyjä ja aina ei ehdi tai jaksa lähteä kovin kauas Porista, vaan sitten mennään vanhoja tuttuja luontoreittejä. ☺ Kaikki merkinnät löydät lueteltuna täältä.
Sijainti: Polun lähtöpiste löytyy Pyhämaan Kettelistä osoitteesta Hauintie 259 (Uusikaupunki) ja siinä kohtaa tien vieressä on pysäköintitilaa muutamalle autolle.
Reitin pituus: Noin 4,5 km (rengasreitti). Polku näkyy esim. trailmap.fi:ssä ja netistä löytyy pdf-kartta.
Vaikeus: Helpohkoa, hyväkuntoista polkua. Puolet reitistä kulkee merenrannassa kallioilla.
Jos reitin kiertää vastapäivään, polku kulkee aluksi metsässä, kunnes niemen kärkeä lähestyttäessä pääsee ihailemaan kauniita merimaisemia. Kyseessä on luonnonsuojelualue eikä siellä ole nuotiopaikkaa.
Alue on seurakunnan omistuksessa ja reitin varrella on Raamattu-aiheisia tauluja. Kallioilta löytyy myös risti, joka näkyy alla olevassa kuvassa.
Koska merkintä Lauhanvuoren kansallispuistosta venyi pitkäksi, se on selvyyden vuoksi jaettu nyt kahteen osaan. Tässä merkinnässä tietoa Spitaalijärvestä (sekä sieltä lähtevästä reitistä kohti Kivijataa) ja Rantapolusta. Toisessa merkinnässä on tietoa Kivijatasta ja Aumakivestä, joihin suosittelen myös tutustumaan!
Sijainti: Lauhanvuorentiellä Isojoella. Useita pysäköintipaikkoja, joten reitti kannattaa suunnitella jo etukäteen ja valita parkkipaikka sen mukaan.
Reitin pituus: Erilaisia vaihtoehtoja, joihin voit tutustua täällä ja alueen esite pdf:nä. Polut näkyvät retkikartta.fi:ssä.
Tässä merkinnässä esitelty Rantapolku on noin 2,5 km pitkä rengasreitti. Spitaalijärveltä kohti Kivijataa menevä polku on janareitti, joten pituus on itse valittavissa, mutta jos kulkee esimerkiksi Spitaalijärven parkkipaikalta Paavonkankaalle asti, pituus on noin 3 km per suunta (ja jos kiertää lisäksi Pirunkierroksen ja palaa sitten takaisin, pituutta tulee reitille lähemmäs 10 km). Terassikierros-niminen rengasreitti on pituudeltaan 9 km, mutta sitä en ole itse kulkenut vielä.
Vaikeus: Yleisesti ottaen helppokulkuinen. Spitaalijärvelle pääsee esteettömästi.
SPITAALIJÄRVI
Spitaalijärven parkkipaikalta on lyhyt matka esteetöntä polkua pitkin kauniille Spitaalijärvelle.
Spitaalijärvellä on keittokatos sekä kaksi tavallista nuotiopaikkaa.
Spitaalijärveltä on mahdollista lähteä kiertämään noin 9 km:n pituista ”Terassikierrosta”, mutta siitä ei ole itselläni vielä kokemuksia. Sen sijaan lämpimästi voin suositella ihanaa reittiä kohti Kivijataa.
Spitaalijärven parkkipaikalta Kivijataan päin
Tämä reitti on janareitti, joten sitä voi kulkea haluamansa pituuden. Suosittelen kulkemista ainakin Peräkorvelle asti, koska siellä on mm. kauniita lähteitä. Jos kulkee Paavonkankaalle asti, pituus on noin 3 km per suunta (eli yhteensä noin 6 km), mutta jos kiertää lisäksi Pirunkierroksen ja palaa sitten takaisin, pituutta tulee reitille lähemmäs 10 km. Katso polku retkikartta.fi:stä.
Reitillä on kauniita suomaisemia.
Alueella on lähteitä.
LAUHANVUOREN LAKI / NÄKÖTORNI JA RANTAPOLKU
Aivan Lauhanvuoren näkötornin vieressä on pysäköintialue, joten näkötornille ei montaa metriä tarvitse kävellä. Näkötornista on upea näköala pitkälle.
Näkötornilta voi lähteä kulkemaan noin 9 kilometrin pituisen Terassikierroksen, mutta me olemme lasten kanssa kulkeneet lyhyen (noin 2,5 kilometrin pituisen) Rantapolun.
Rantapolku
Rantapolku on helppokulkuista metsäpolkua.
Reitiltä voi käydä pitämässä tauon Lauhan laavulla.
Retkeilyä Satakunnassa ja muualla Suomessa 
