Sijainti: Auton voi pysäköidä esimerkiksi parkkipaikalle, jonka osoite on suunnilleen Palinperäntie 1314 (Ikaalinen) tai Vatulanharjuntien alkuun (Vatulanharjuntie 5).
Reitin pituus: Monenlaisia mahdollisuuksia, koska alueella kulkee paljon erilaisia polkuja. Vatulan luontopolku on noin 4 kilometrin pituinen.
Vatulanharju kuuluu harjumuodostelmaan, joka alkaa Hämeenkyröstä (Lintuharju) ja sen jälkeen jatkuu Ulvaanharjuna ja lopulta siis vuorossa on Vatulanharju. Tämän harjumuodostuman pituus Vatulanharjulta Hämeenkyrön lentokentälle asti on noin 10 km ja siitä voi jatkaa vielä eteenpäin Lintuharjulle asti. Vatulanharjulta voi toki jatkaa matkaa Pirkan uraa pitkin myös Kankaanpään suuntaan. Polkuja voi katsella esim. trailmapista.
Vaikeus: Polut helppokulkuisia, mutta korkeuseroja toki on.
Talvella alueella kulkee hiihtolatuja.
Palinperäntien parkkipaikan vieressä on kota. Myös Ulvaanharjulta löytyy kota, jos sinne asti jatkaa retkeilyä.
Vatulanharjun alueella kulkee luontopolku, jonka varrella on opastetauluja, mutta me emme kulkeneet luontopolkua kokonaisuudessaan, vaan teimme oman kierroksen eli kokonaisuutena kyseisestä luontopolusta ei ole kokemusta. Reittimerkinnät ainakin puutteelliset. Reitin aluksi oli tiedote, jonka mukaan rastitauluja puuttuu ja reitin uusinta odottaa tukirahoituspäätöstä kevään 2024 aikana. Alueella on myös frisbeegolfrata.
Tässä merkinnässä tietoa seuraavista kierroksista: Haukankierros, Korpinkierros ja Soidinkierros.
Sijainti: Kansallispuisto sijaitsee Espoon, Kirkkonummen ja Vihdin alueella. Pysäköintipaikkoja on useita. Meidän yöpymispaikka oli tällä kertaa Hotelli Nuuksiossa, joten pysäköimme auton sen viereiselle parkkipaikalle (Naruportintie 70, Kirkkonummi) ja lähdimme siitä liikkeelle. Haukkalammen parkkialue löytyy osoitteesta Haukkalammentie 32 (Espoo).
Reitin pituus: Kansallispuistossa menee useita erilaisia merkittyjä rengasreittejä (2-10 km:n välillä) sekä sen lisäksi voi kulkea esim. yhdysreittejä pitkin paljon pidempiäkin reittiyhdistelmiä. Nuuksion kansallispuiston kartta pdf:nä.
Vaikeus: Riippuu reitistä, mutta suurimmaksi osaksi melko helppokulkuisia/keskivaikeita reittejä. Korkeuseroja kuitenkin on monilla reiteillä. Haukanholman keittokatokselle pääsee esteettömästi.
Me kuljimme noin 13 km:n kierroksen hotellilta Haukkalammelle (osittain Korpinkierroksen polkuja pitkin) ja sen jälkeen kiersimme Haukankierroksen, kunnes palasimme takaisin Korpinkierrosta pitkin hotellille. Erikseen kiersimme lisäksi muutaman kilometrin mittaisen Soidinkierroksen.
HAUKANKIERROS
Melkein 4 km:n pituinen ympyräreitti. Korkeuseroja on ja sen myötä myös hienoja näköaloja. Haukankierroksen varrella on myös mukava Mustalammen taukopaikka, josta löytyy keittokatos. Reitiltä voi poiketa myös halutessaan Haukanholman esteettömälle keittokatokselle, jonne pääsee myös parkkipaikalta suoraan alle kilometrin pituista reittiä pitkin.
KORPINKIERROS
Kiva reitti, jonka pituus on noin 7 km. Korkeuseroja on jonkin verran. Reitin varrella on Holma-Saarijärven nuotiopaikka/laavu sekä myös Mustalammen keittokatos.
Nuuksion kansallispuistossa on paljon puroja, joissa virtasi ainakin tähän vuodenaikaan vettä runsaasti.
Luontoon.fi kertoo, että Mustalammen nähtävyytenä on ajelehtivat turvelautat, mutta nyt lampi oli vielä jäässä.
Mustalammen taukopaikka näkyy seuraavassa kuvassa.
SOIDINKIERROS
Noin 4 km:n pituinen rengasreitti. Helppokulkuinen, reitin hienoin kohta oli mielestäni näkymä Soidinsuolle. Reitin varrella ei ole laavua tai muutakaan nuotiopaikkaa. (Hotellin läheisyydessä oli laavu, mutta ei tullut varmistettua, onko se vapaasti käytössä.)
Tänne olisi kiva tulla kesäaikaan kiertämään muitakin reittejä. 🙂
Sijainti: Parkkipaikka löytyy osoitteesta Suolijärvenkatu 5 (Tampere).
Reitin pituus: Mielenreitti-polku on pituudeltaan hieman yli 2 km (rengasreitti). Katso kartta pdf:nä. Mahdollista on myös tehdä esimerkiksi retki kokonaan Suolijärven ympäri, jolloin pituudeksi tulee noin 4,5 km. Alueella kulkee myös paljon muita polkuja (ks. esim. trailmap.fi) eli sulan maan aikaan reittimahdollisuuksia on monia.
Vaikeus: Mielenreitti on rannassa helppokulkuinen, kesäaikaan ilmeisesti esteettömästi esim. lastenrattaiden kanssa kuljettavissa. Mielenreitin ”yläpolku” on hieman vaativampi ja sinne päästäkseen täytyy nousta portaita. Tällä hetkellä (27.1.24) polku oli hyvin tamppautunut eli syvässä lumihangessa ei täällä tarvitse tarpoa.
Talvella alueella kulkee myös hiihtolatuja.
Luontopolun varrella on yhdeksän taideteosta ja toivon tarinaa, joiden yhteydessä on myös luonnon ja mielen havainnointiin liittyviä pohdintatehtäviä. Voit lukea Mielenreitistä lisää: outdoorstampere.fi.
Särkijärven rannalla on nuotiopaikka, jonne on Mielenreitiltä vain lyhyt kävelymatka Suoliojan vartta pitkin. Nuotiopaikkaa ei näy näissä kuvissa, mutta seuraavat kuvat ovat siis aivan nuotiopaikan vierestä.
Sijainti: Iso parkkipaikka löytyy osoitteesta Tummamäentie 60 (Vehmaa).
Reitin pituus: Alle 2 km.
Vaikeus: Melko helppo. Osittain alueella voisi kulkea esim. rattaiden kanssa tietä pitkin, mutta varsinaisella reitillä on metsäpolkua, pitkospuita ja portaita.
Tummamäen luontopolku kulkee vanhalla louhosalueella, jossa louhostoiminta on päättynyt 1970-luvulla ja luonto on päässyt valtaamaan aluetta sen jälkeen uudelleen. Luontopolun on alueelle tehnyt Lahdingon kyläyhdistys v. 2013. Reitti oli kiva näin talvellakin, mutta parhaimmillaan tämä paikka on varmasti sulan maan aikaan. Reitillä on useampi pöytäryhmä taukojen pitämiseen sekä kaksi nuotiopaikkaa. Puuvarastoa ei näyttänyt olevan eli omat polttopuut mukaan.
Jos reitin kiertää myötäpäivään, voi aluksi nousta louhosalueen huipulle ”rääpekivikasojen” päälle ja katsella maalaismaisemia pitkälle tai vaihtoehtoisesti ison louhosmontun suuntaan.
”Tarzan-montun” vieressä on nuotiopaikka (vaikka sitä ei tässä kuvassa näy).
Varsinaiselta luontopolkukierrokselta kannattaa poiketa lyhyelle ”Peikkopolulle”, jonka varrelta löytyy erilaisia peikkoja sekä lopusta löytyy taukopaikka hienolla näköalalla.
Reitiltä löytyy monia paikkoja eväiden syömiseen. 🙂
Peikkopolun lisäksi reitille on rakennettu lyhyt Sammalpolku, mitä ei toki voinut oikein näin lumisena aikana hyödyntää.
Seuraavassa kuvassa näkyy upea noin 230-vuotias mänty, joka on nimetty ”halimännyksi” eli mekin kävimme sille halaukset antamassa.
Reitin varrelta löytyy myös laavu ”Kivitasku”.
Louhostoiminnan jäljiltä voi käydä ihmettelemässä isoa kompressoria lähellä parkkipaikkaa.
Suosittelut! Reitti saisi toki olla hieman pidempi, mutta toisaalta täältä löytyy kyllä paljon katseltavaa ja pituus on sopiva aivan pientenkin lasten kanssa retkeileville.
Sijainti: Yksi parkkipaikka löytyy Nesteentien varrelta kääntyen, osoite on Google Mapsin mukaan ”Puhdistamonnousu 14, Raisio”. Toinen parkkipaikka löytyy ilmeisesti Kaanaanrannantieltä.
Vaikeus: Helppokulkuinen, suurimmaksi osaksi esteetöntä leveää sorapolkua (eli pääsisi esim. lastenrattaiden kanssa), mutta reitillä on myös kapeampia polkuja. Lisäksi eilen (23.9.) yksi kohta reitistä oli tulvinut ja jouduimme kahlaamaan ilman kenkiä, koska matalavartiset goretex-kengät eivät olleet riittävät.
Hieno luontopolku, vaikka kulkeekin paljon autoteiden lähellä. Reittiä ei ole merkitty tiheästi, mutta risteyskohdissa on viitat.
Kävimme aluksi Raisionlahden lintutornilla ja lähdimme sen jälkeen kiertämään reittiä myötäpäivään. Ilmeisesti suositeltu kiertosuunta olisi vastapäivään, mutta meidän valinta oli tässä tapauksessa hyvä, koska tulvinut polkuosuus oli silloin vasta reitin lopussa.
Reitin varrella näkee sekä niittyjä hoitavia lampaita että lehmiä.
Seuraava kuva on lyhyestä pistoreittipätkästä hakametsikköön.
Tästä merkinnästä löytyy tietoa Pirttilahden pysäköintipaikalta sekä Korteniemen perinnetilalta lähtevistä reiteistä. Aiemmin tässä blogissa on julkaistu merkintä Peukaloisen polusta.
Sijainti: Korteniemen perinnetila sijaitsee osoitteessa Korteniementie 242 (Tammela) ja Pirttilahden pysäköintialue osoitteessa Kanteluksentie 211.
Reitin pituus: Monia vaihtoehtoja alle 2 kilometrin reiteistä useamman kilometrin reitteihin. Esimerkiksi Pohjantikan polku on 5 km pituinen ja Hyypiön polku noin 3 km (molemmat rengasreittejä). Katso kansallispuiston pdf-esite.
Vaikeus: Ahonnokan, Punatulkun ja Pohjantikan metsäpolut ovat melko helppokulkuisia eikä niillä juurikaan ole korkeuseroja. Hyypiön polulla korkeuseroja on hieman. Kyynäränharjun polku on helppo ja leveä eli siinä voisi kulkea myös lastenrattaiden kanssa. Reitit ovat selvästi merkittyjä.
Korteniemen perinnetila
Kesäaikaan täällä näkee lampaita, lehmiä ja kanoja (pihapiirin rakennusten lisäksi). Myös savusauna löytyy, joka oli nyt Suomen luonnon päivänä kaikille avoimena, mutta saunaa on muina aikoina mahdollista vuokrata.
Korteniemen tilalta voi lähteä kolmelle lyhyehkölle rengasreitille: Ahonnokan luontopolku (1,3 km), Punatulkun polku (3,1 km) ja Pohjantikun polku (5 km), jotka kulkevat siis aluksi samaa reittiä. Ilvesreittiä pitkin täältä voi lisäksi kulkea kohti Kyynäränharjua ja tehdä siten pidempiä reittejä kansallispuiston toiselle puolelle. Me yhdistimme Ahonnokan luontopolun Pohjantikan polkuun.
Ahonnokan luontopolku
Luontopolun varrella on infotauluja, joissa kerrotaan alueen luonnosta.
Polulta voi poiketa katsomaan Liesjärven kauniita maisemia aivan rannasta.
Pohjantikan polku
Reitillä on lahopuita ja asiasta varoitetaan kyltilläkin. Polun varrella on jonkin verran kaatuneita puita, jotka täytyy ylittää, alittaa tai kiertää.
Jos ei halua kävellä Korteniemen tilalta Kyynäränharjulle asti, Pirttilahden pysäköintialueelta on lyhyt matka Kyynäränharjulle ja se toimii lähtöpaikkana myös noin 3 kilometrin mittaiselle Hyypiön polulle.
Kyynäränharju
Kyynäränharjun reitiltä on hienot näköalat Liesjärvelle ja Kyynäräjärvelle, mitkä kaksi järveä harju siis toisistaan erottaa.
Hyypiön polku
Hyypiönkalliolta on upea näköala Tapolanjärvelle!
Monipuolinen kansallispuisto, jota voi lämpimästi suositella pientenkin lasten kanssa retkeileville, sillä reitit ovat suht helppoja ja lyhyitä. 🙂 Esteettömästä Peukaloisen polusta löytyy oma merkintä. Lisäksi Torronsuon kansallispuisto on melko lähellä tätä kansallispuistoa.
Sijainti: Alueelta löytyy pari pysäköintialuetta kansallispuiston eri laidoilta: Heretty (Kylämäntie 1335, Kuhmoinen) ja Kaatvuoren pysäköintialue (Huhtalantie).
Reitin pituus: Monenlaisia rengasreittivaihtoehtoja. Esimerkiksi Hevosenlenkki on 6 km pituinen reitti, jonka mies kiersi tällä kertaa lasten kanssa, mutta itse kuljin Savottapolun (10 km) ja Jätkän polun (11 km), jolloin nämä kaksi yhdistettynä reitin pituus oli n. 20 km. Kannuslahden esteetön janareitti on puoli kilometriä per suunta. Katso tarkemmin pdf-esite.
Vaikeus: Osa reiteistä on helppoja, osa keskivaikeita, koska korkeuseroja on ja polut ovat juurakkoisia & kivikkoisia.
Savottapolku (+ Hevosenlenkki ja Heretyn luontopolku)
Osan matkasta Hevosenlenkki ja Heretyn luontopolku kulkevat samaa reittiä kuin Savottapolku.
Maisema Hevosjärvelle on kaunis.
Hevosjärven upeiden maisemien jälkeen voi nähdä majavien padon. Tässä kohtaa reittiä Savottapolku lähtee eri suuntaan kuin Hevosenlenkki.
Savottapolku suuntaa kohti Latokuusikkoa, joka on rajoitusaluetta eikä lumettomana aikana ole sallittua liikkua kuin polulla.
Latokuusikon jälkeen reitti kulkee jonkin aikaa melko tavallisessa kallioisessa metsämaisemassa.
Vahterjärveltä löytyy laavu ja nuotiopaikka. Tämä näytti olevan suosittu telttailupaikka!
Jätkän polku(ja Majavapolku)
Itse kiersin siis Savottapolun ja Jätkän polun yhdistettynä, jolloin Vahterjärven kohdalla siirryin Jätkän polulle. Savottapolun loppuosuudesta on kuvia merkinnän loppupuolella. (Jos Jätkän polulle lähtisi Kaatvuoren pysäköintipaikalta, nämä seuraavat maisemat löytyisivät vasta reitin puolivälin jälkeen.)
Jätkän polku menee pienen matkan myös pitkin Isojärven rantaa.
Kalalahdelta löytyy mm. nuotiopaikka. Tässä kohtaa reitti myös muuttuu helppokulkuiseksi Majavapoluksi (Majavapolku on suurelta osin vanhaa metsäautotietä).
Majavapolkuosuus oli mielestäni melko tylsä, mutta myös sen varrella on mahdollisuus nähdä majavien rakentama pato.
Majavapolulta Jätkän polku erkanee taas pienemmäksi metsäpoluksi ja pian maisemissa näkyy upeita kallioita.
Lortikka, Savottapolun loppuosuus ja Kannuslahti
Jätkän polku kulkee ohi Lortikan alueen. Täällä olisi mahdollisuus vuokrata vanha tupa.
Lortikan nuotiopaikan jälkeen käännyin takaisin Savottapolulle, joka menee ohi upean Lortikanvuoren.
Lortikanvuori on rajoitusaluetta herkän kalliokasvillisuuden vuoksi eli lumettomana aikana kulkeminen on sallittua vain merkityllä polulla. En käynyt itse Lortikanvuoren polulla tällä kertaa.
Savottapolun loppupuolella kuljetaan ohi kauniin Kannuslahden, josta löytyy laavu ja nuotiopaikka. Kannuslahdelta polku Heretyn pysäköintialueelle asti on esteetön.
Suosittelut! Minulta tähän parinkymmenen kilometrin kierrokseen meni taukoineen viisi tuntia, mutta jos haluaisi edetä hitaammin ja jäädä yöksikin, soveltuu Isojärven kansallispuisto siihen oikein mainiosti. Ehkäpä hyvällä tuurilla hämärässä voisi bongata myös majavia puuhissaan. 🙂
Sijainti: Rauman saaristossa. Kesäaikaan reittiliikenne vie Suvitien Merijakamolta saarelle noin puolessa tunnissa (Rauman Saaristokuljetus, aikuiselta meno-paluu 25e, ks. lisätietoja nettisivuilta).
Reitin pituus: Saarella kulkeva merkitty polku on noin 2 km:n mittainen. Kyseessä ei ole kuitenkaan vain luontopolku, vaan saarelta löytyy vanhoja Puolustusvoimien toimintaan liittyviä kohteita, mm. tykkejä, ampumaratoja ja torneja. Sotilaallinen toiminta on loppunut kokonaan vuosituhannen vaihteessa (lue lisää).
Vaikeus: Helpohko.
Kuuskajaskarin linnakesaari kuuluu Selkämeren kansallispuistoon, johon kuuluu myös mm. Sälttöö ja Leveäkarin alue Porissa.
Luontopolun/linnakepolun varrelta voi etsiä erilaisia kohteita, jotka näkyvät seuraavassa kuvassa.
Seuraavassa kuvassa näkyy ”Riitan suo”, joka sijaitsee kallion kolossa.
Seuraavan kuvan alueella pääsee näkemään diabaasisauman.
Entiseen säähavaintotorniin pääsee kiipeämään ja siten näkee pitkälle hienoa merimaisemaa.
Saarella on ravintola eli eväitäkään ei välttämättä tarvitse mukaan ottaa (mutta tarvittaessa nuotiokatoksia löytyy). Lisätietoja: Kuuskajaskari.fi
***
Ps. Tämä oli blogin 155. merkintä ja ikää sivustolla nyt siis 3 vuotta. 🙂
Sijainti: Lähtöpaikka ja parkkipaikka sijaitsee osoitteessa Bergöntie 47 (Maalahti/Malax). Huom. Bergön saarelle päästäkseen on kuljettava lossilla, mutta matka-aika mantereelta on vain noin 10 min ja lauttaliikenne kulkee säännöllisesti aikaisesta aamusta puoleenyöhön.
Reitin pituus: Jos kiertäisi koko reitin, reitin pituus olisi noin 7 km, mutta meidän kulkema rengasreitti oli alle 4 km. Hyttyset olivat nyt vähän liikaa kimpussa osalle perheenjäsenistämme, joten päätimme siksi jättää toisen osuuden reitistä kulkematta…
Vaikeus: Helpohko. Metsäpolkua, autotietä ja pitkospuita.
Ihana luontopolku erityisesti lapsiperheitä ajatellen! Täytyisi tulla joskus tänne uudelleen, jotta ehtisi rauhassa ihailla taideteoksia luonnossa ja kiertää koko reitin (ilman, että hyttyset yrittävät syödä elävältä). 🙂 Reitin varrella on nuotiopaikka ja kota.
Reitti on merkitty keltaisilla merkeillä puihin, mutta parissa kohdassa kannattaa olla tarkkana, sillä aivan kaikissa kohdissa reittiä ei ollut merkittynä kovin hyvin. Täällä ei toki ole vaaraa siitä, että metsään eksyisi.
Jos reittiä lähtee kiertämään myötäpäivään, on luontopolkuosuus aluksi esteetön (myös suolla kulkeva osuus). Luontopolun varrella on opastetauluja, joissa kerrotaan alueen luonnosta.
Pian suoluontopolun jälkeen reitti kulkee hetken matkaa autotietä, kunnes noustaan ylös Epilänharjulle.
Epilänharjulla kulkeva osuus reitistä on joissain kohdissa kivinen, mutta muuten reitti on helppokulkuinen vaikka lastenrattaiden kanssa kuljettavaksi.
Kun Epilänharjulla kulkeva osuus päättyy, reitti menee taas hetken matkaa tietä pitkin.
Loppuosuus reitistä on esteetöntä kävelytietä, jonka varrella on myös Kohmanpuisto, jossa laiduntaa kesäaikaan lampaita.
Retkeilyä Satakunnassa ja muualla Suomessa 
