Sijainti: Ripovuorentien päässä (Ripovuorentie 58, Huittinen).
Reitin pituus: Laavu ja näköalapaikka on aivan pysäköintipaikan vieressä (esteetön). Luontopolkua täällä ei mene, mutta toki lähiympäristössä voi pienen kävelyretken tehdä.
Tämä ei ole siis mikään metsäretkikohde, mutta jos etsii kauniilla näköalalla olevaa helposti saavutettavaa laavua, täältä sellainen löytyy. Omat polttopuut ilmeisesti täytyy mukaan ottaa, sillä mitään puuvarastoa en nähnyt.
Sijainti: Lähtöpaikkoja on useampi ja ne on lueteltu Harjureitin nettisivuilla, mutta me lähdimme liikkeelle Kantolaavun viereiseltä parkkipaikalta (Säkyläntie 717, Oripää).
Reitin pituus: Monenlaisia mahdollisuuksia. Meidän kulkema reitti oli vajaan 7 kilometrin pituinen rengasreitti, jossa kuljimme ensin Kantolaavulta Porsaanharjun näköalalaavulle ja sieltä Isosuon pitkospuureitille (ja sen jälkeen Isosuon parkkipaikalta loppumatka täytyi kulkea autotietä pitkin takaisin Kantolaavulle). Polut näkyvät retkikartta.fi:ssä ja tässä alueen kartta pdf:nä. Kokonaisuudessaan Harjureitin reitistö on 28 km pitkä.
Huom. Harjureitti kulkee osittain myös sotilasalueella ja tämän vuoksi sallittua on kulkea vain merkittyjä retkeilyreittejä pitkin.
Vaikeus: Helppoa leveää polkua, mikä sopii siis lenkkeilyynkin. Korkeuseroja harjun vuoksi. Suo-osuudella pitkospuita. Talvella alueelle tehdään hiihtolatuja.
Kantolaavu on aivan parkkipaikan vieressä, joten sille pääsee esteettömästi ja reitti kulkee pitkään leveää metsäpolkua pitkin, mutta kokonaisuudessaan tämä reitti ei siis esteetön ole. Kantolaavulla oli puuvarasto.
Kantolaavulta Porsaanharjulla olevalle näköalalaavulle on noin 2,5 km helppoa reittiä pitkin.
Sijainti: Vanhankoskentien päässä Huittisissa on pysäköintialue, josta polku lähtee.
Reitin pituus: Vähän yli kilometrin.
Vaikeus: Helpohkoa metsäpolkua, jonka varrella on taukopaikkoja. Reitin alkuun on rakennettu laavu ja nuotiopaikka, jonne pääsee esteettömästi, mutta itse luontopolku ei siis ole esteetön.
Vanhakosken luontopolku on rengasreitti, mutta polulta kannattaa poiketa erikseen katsomaan koskea jousiammuntaradan vieressä. Ks. kuvasta alueen kartta.
Reitin alussa on laavu, mikä vaikutti juuri valmistuneelta. (Ei tietoa siitä, onko paikalle myöhemmin tulossa polttopuita vai täytyykö ne itse tuoda…)
Aluksi reitti kulkee tietä pitkin.
Melko pian luontopolkukyltti näyttää oikealle, mutta aluksi kannattaa jatkaa matkaa kohti jousiammuntarataa, sillä sen vierestä löytyy kauniit maisemat tarjoava koski. Kosken vieressä on myös pöytä ja tuolit, missä voisi pitää kivan evästauon. 🙂
Luontopolulle mennessä täytyy mennä portista ja ilmeisesti aitauksessa on siis kesäisin lampaita, mutta meidän näköpiiriin niitä ei ainakaan tällä kertaa tullut.
Polun varrella on tehtävärasteja, joita olisi ollut kiva pysähtyä lasten kanssa suorittamaan, mutta tällä kertaa hyttyset olivat liian innokkaasti meidän kimpussa sitä ajatellen. Alla yksi esimerkki.
Polun varrelta löytyy myös hiidenkirnu.
Yhteenvetona: Hieman lyhyt, mutta oikein mukava ja nätti luontopolku, jota voi suositella muillekin!
Tämä paikka on osa Kännönvuoren-Vihkimysvuoren-Pyölönvuoren ulkoilualuetta, mutta me siis ulkoilimme tällä kertaa vain Vihkimysvuoren alueella, joten kuvat sieltä. Katso tarkempia reittikartoja täältä.
Sijainti: Auton voi pysäköidä esim. osoitteeseen Ilomäentie 61 (tai Räikänmaantie 145, jos haluaa kulkea myös Kännönvuoren alueella).
Reitin pituus: Itse valittavissa / monia mahdollisuuksia. Jos haluaa mennä lähinnä liikuntamielessä pururataa, voi esim. kulkea Ilomäentieltä lähtevän kolmen kilometrin pituisen ”Metsäpolun”. Alueella kulkee myös 12 km:n pituinen patikointireitti, jos haluaa enemmän tavallisia metsäpolkuja kävellä.
Me teimme oman muutaman kilometrin pituisen reitin, jossa hyödynsimme erilaisia polkuja, joita metsässä kulki.
Vaikeus: Helppoa pururataa tai tavallista metsäpolkua. Korkeuseroja on. Talvella alueella kulkee hiihtolatuja.
Seuraavan kuvan laavu löytyy melko läheltä Ilomäentietä (ks. kartta).
Toinen laavu löytyy hieman kauempaa. Puut täytyy ilmeisesti itse näihin tuoda.
Melko perinteinen metsä liikuntapolkuineen siis. Tämä oli satunnaisesti valittu lisäkohde, koska varsinaisesti tulimme Huittisiin Vanhankosken luontopolun vuoksi.
Sijainti: Jos menet Kärjenkallion reitille, jätä auto Yttiläntiellä olevalle pysäköintialueelle (Yttiläntie 981, Kokemäki). Jos taas haluat mennä Isosuolle, auton voi jättää Mutilahdentien parkkipaikalle (Mutilahdentie 210, Huittinen). Nämä ovat melko lähellä toisiaan, joten molemmat ehtii hyvin samalla reissulla.
Reitin pituus: Isosuon reitti on noin 2 km pitkä ympyräreitti, matkalla voi poiketa Mutilahden lintutornille, joka ei paljoa reitille pituutta lisää. Lisäksi janareittinä voi kulkea ”turvesuulin” ohi.
Kärjenkallion reitti on noin 0,8 km per suunta.
Vaikeus: Helppo. Suolla kuljetaan tietenkin pitkin pitkospuita. Kärjenkallion luontolavalle taas menee esteetön polku (0,4 km), mutta siitä eteenpäin lintutornille asti menevä polku ei ole enää esteetön.
Kärjenkallio
Kärjenkallion luontolavalle asti menevä reitti on lyhyt ja esteetön.
Luontolavalta on vielä vajaa puoli kilometriä matkaa lintutornille, joka on jopa 18 metriä korkea eli Pohjoismaiden yksi korkeimmista lintutorneista.
Isosuo
Isosuon ympyräreitti on vain kaksi kilometriä pitkä eli sen pienetkin lapset jaksavat oikein hyvin. Reitin varrella on myös lintutorni.
Seuraavassa kuvassa Mutilahden lintutorni, jolle voi poiketa Isosuon reitiltä.
Isosuon rengasreitiltä voi poiketa myös turvesuulille, jonka ohi menee pitkospuureitti.
+ Lisävinkki: Lähistöllä on myös Säpilän riippusilta (os. Riippusillantie, Kokemäki), mikä on kiva nähtävyys.
Retkeilyä Satakunnassa ja muualla Suomessa 