Kurjenrahkan kansallispuisto (Pöytyä ja muu Varsinais-Suomi)

Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee usean kunnan alueella Varsinais-Suomessa. Tässä merkinnässä on toistaiseksi tietoa vain Karpalopolusta ja hieman myös Savojärven kierroksesta, mutta todennäköisesti päivitän merkintää myöhemmin.

Sijainti: Kurjenrahkan kansallispuistossa on useita lähtöpaikkoja. Tämä merkintä kertoo reiteistä, jotka lähtevät Kurjenpesän pysäköintialueelta (Kuhankuonontie, Pöytyä). Google Mapsista paikka löytyy myös nimellä ”Kurjenpesän pieni pysäköintialue”. Luontoon.fi-sivustolla voit lukea muista reiteistä ja niiden lähtöpaikoista.

Reitin pituus: Karpalopolun pituus on vain noin pari kilometriä. Savojärven kierros on 6 km.

Vaikeus: Karpalopolkua ollaan tekemässä kokonaan esteettömäksi (jo tällä hetkellä se on suurimmaksi osaksi esteetön eli helppoa leveää polkua). Savojärven kierroksella on mm. tavallista metsäpolkua ja pitkospuita.

KARPALOPOLKU

Aivan pysäköintialueen vieressä on Kurjenpesän alue, jossa on mm. nuotiopaikka, laituri ja luontotupa. Alueelta lähtevä Karpalopolku on helppo ja lyhyt reitti, jonka varrella on myös paljon penkkejä taukojen pitämiseen. Kyseessä on rengasreitti.

Karpalopolun varrella on myös puiston nähtävyyksiin kuuluva Kuhankuonon rajakivi. Rajakiven näkee myös, vaikka lähtisi suoraan Savojärven kierrokselle.

SAVOJÄRVEN KIERROS

Koska Karpalopolku oli niin nopeasti kierretty reitti, lähdimme kävelemään siis myös Savojärven kierrosta jonkin matkaa ja palasimme sitten takaisin. (Aikataulusyistä koko kierroksen kiertäminen ei ollut tällä kertaa mahdollista, joten kuvat ovat vain alkuosuudelta. Tämäkin on rengasreitti.)

Kyliltä kylille -luontopolku (Söörmarkku ja Noormarkku, Pori)

(Tässä merkinnässä tietoa myös Noormarkun kirkkokallion kuntoradoista.)

Sijainti: Liikkeelle voi lähteä joko Salmisentieltä Söörmarkusta tai Noormarkun kirkkokallion kuntoradan vierestä. Salmisentiellä ei ole pysäköintialuetta, joten autolla tullessa parempi lähtöpaikka on Noormarkun kirkkokallio.

Reitin pituus: Janareitti, joka on noin pari kilometriä per suunta.

Vaikeus: Tavallista metsäpolkua, välillä mm. pitkoksia.

Mukava ja vaihteleva reitti, joka on juuri virallisesti avattu. Suosittelut! Polku on merkitty selkeillä merkeillä, mutta se näkyy myös esim. trailmap.fi:ssä, jos haluaa katsoa kirkkokallion kuntopolun vieressä olevan lähtöpaikan.

Ensimmäinen kuva on Salmisentieltä polun alusta.

Noormarkun kirkkokallio

Alueella kulkee eripituisia kuntoratoja (1-3 km, talvella hiihtolatuja) ja lisäksi parkkipaikan vierestä löytyy kuntoportaat ja muita kuntoiluvälineitä. Reiteillä on korkeuseroja.

Kirkkokallion pysäköintialueen vieressä on nuotiopaikka, mutta puut täytynee itse viedä mukana.

Uhrilähde ja Kylmänmyllynlähde (Jämijärvi)

Sijainti: Google Mapsiin voi kirjoittaa ”Uhrilähde, Jämijärvi”, jolloin navigointi ohjaa oikeaan paikkaan. (Uhrilähteentieltä kääntyy nimetön soratie, joka vie pienelle parkkialueelle.)

Reitin pituus: Pysäköintialueelta on Uhrilähteelle vain 100 m ja Kylmänmyllynlähteelle 200 m esteetöntä polkua. Alueella voi kulkea rengasreitin ympäri metsäpolkuja hyödyntäen, jolloin näkee molemmat lähteet, mutta merkittyä polkua ei siihen ole.

Vaikeus: Helppo. Molemmille lähteille pääsee esteettömästi.

Molemmat ovat ihania kauniita lähteitä kesäisellä ilmalla. 🙂 Pitkää luontoretkeä ei täällä oikein saa aikaiseksi, jos ei sitten kävele kohti Hämeenkankaan varsinaisia reittejä. Me kävimmekin samalla retkellä kävelemässä Harjuluontopolun.

Kylmänmyllynlähde

Kylmänmyllynlähteeltä jatkoimme vastapäivään kiertäen (metsäpolkuja pitkin) kohti Uhrilähdettä.

Uhrilähde

Suosittelut!

Hämeenkangas: Harjuluontopolku (Jämijärvi)

Sijainti: Auton voi jättää Jämikeskuksen parkkipaikalle (Sormelantie 77, Jämijärvi) ja kävellä siitä reitin lähtökohtaan.

Reitin pituus: Tämä merkintä kertoo Harjuluontopolusta, joka on n. 4,5 kilometrin pituinen. Hämeenkankaalla kulkee kuitenkin todella paljon erilaisia polkuja, joten erilaisia polkuja yhdistelemällä voi tietenkin kulkea sen pituisen reitin kuin haluaa.

Vaikeus: Hieman korkeuseroja harjulle nousemisen vuoksi, mutta helppokulkuinen.

(Ps. Hämeenkankaan reiteistä Kankaanpään puolelta on kirjoitettu aiemmin täällä.)

Kun me lähdimme Jämikeskukselta, lähdimme ensin kulkemaan hieman väärää polkua (koska emme tutustuneet reittikarttaan tarkasti), mutta onneksi pian huomasimme virheemme ja löysimme oikean polun, joka on siis merkitty käpykuvilla. Reitti on tarkoitus kulkea myötäpäivään.

Reitin ensimmäinen nuotiopaikka löytyy Jämi-Jukola-laavulta.

Reitti on kapeaa hyväkuntoista metsäpolkua Niinikodalle asti ja sen jälkeen leveää polkua. Jos siis haluat kulkea rattaiden kanssa, katso reitti sen mukaisesti.

Reitin lopussa (tai alussa) voi käydä näkötornissa, josta seuraava näköala on kuvattu.

Katso myös merkintä Uhrilähteestä!

Pikku Rottajärven reitti (Ulvila)

Sijainti: Autolla voi tulla Rottapäkintielle (Pori, ks. sijainti Google Mapsissa) ja lähteä siitä kävellen Vesitielle, joka on siis yksityistie, jolla on kielletty autolla ajaminen. Varsinainen metsäpolku kääntyy ko. Vesitieltä siis vasta myöhemmin, mutta jos haluaa pidemmän luontoretken, voi liikkeelle lähteä esim. vanhalta junaradalta ja kävellä aluksi Luolakallion ja Kettukallion metsäpolkuja pitkin.

Reitin pituus: Riippuu siitä, mistä lähtee liikkeelle. Jos lähtöpiste on Rottapäkintien ja Myyrynkujan risteyksessä, matkaa Pikku Rottajärvelle on noin 2,5 km (janareitti eli yhteensä noin 5 km). Metsäpolun lähtöpiste näkyy esim. trailmapissa. Jos reittiin yhdistää Luolakallion ja Kettukallion polut, pituutta tulee yli 5 km per suunta.

Vaikeus: Tavallista metsäpolkua, kallioiden vuoksi hieman korkeuseroja. Ei merkittyä reittiä, mutta polku on hyväkuntoinen, joten ilman karttaakin pysyisi reitillä, mutta polun voi siis katsoa esim. trailmapista.

Pikku Rottajärven laavu on palanut joitakin vuosia sitten eikä uutta ole sittemmin rakennettu. Nuotiopaikka oli edelleen.

Pikku Rottajärveltä polkua voi jatkaa vielä eteenpäinkin, mutta polku näytti suht kostealta / pitkospuut olivat melko huonossa kunnossa.

Ps. Katso myös Ruosniemen alueen paikat (Kukkulakallio, Rännärinkallio, Ruosniemen entinen luontopolku ja Ylikylän metsä/Palokallio)!

Mustasaarenkeidas (Isojoki)

Sijainti: Piikkiläntien lopussa on reitin lähtöpaikka (ks. sijainti Google Mapsissa). Jos tulee esim. Porista päin, helpoiten pääsee kääntymällä tieltä nro 661 Suojoenkylätielle ja ajaen sitä Piikkilänkylään asti, josta siis käännytään oikealle.

Reitin pituus: 1,3 kilometrin pituinen rengasreitti.

Vaikeus: Helppo reitti. Aluksi metsäpolku on hieman kapea, mutta reitin pystyisi siis rattaidenkin kanssa kulkemaan. Pitkospuuosuus on leveä ja hyväkuntoinen.

Tämä reitti oli hieman liian lyhyt meidän makuun, mutta muuten oikein kiva ja nätti luontopolku. Alue on luonnonsuojelualuetta.

Tämän reitin varrella ei ole nuotiopaikkaa, mutta lintutornilla on pöytä ja penkit, jos evästauon haluaa pitää.

Salmin luontopolku / Otamus (Sastamala)

Sijainti: Auton voi pysäköidä Otamuksen kahvilan pysäköintipaikalle (Otamussillantie 65, Sastamala), josta lähtee kolme eri reittiä.

Reitin pituus: Tämä merkintä kertoo lyhyimmästä reitistä eli parin kilometrin luontopolusta, koska toistaiseksi emme ole kulkeneet kahta muuta reittiä (Tilankierros 5 km ja Salmin kierros 8,5 km). Kyseessä on rengasreitti.

Vaikeus: Luontopolun kallioiden reunalla on oltava varovainen pienten lasten kanssa ja reitillä on paljon korkeuseroja eli sanoisin keskivaikeaksi, mutta mitään ongelmia ei siis ollut meidän muutaman vuoden ikäisen lapsenkaan kanssa.

Ihana reitti, suosittelut!

Reitti lähtee Otamussillantien varresta eli parkkipaikalta on ensin käveltävä tietä pitkin sillan yli, minkä jälkeen käännytään kyltin osoittamalle metsäpolulle.

Reitti kulkee ylös Ristivuorelle, joten korkeuseroja on.

Reitin kohokohta oli lasten mielestä Tyyttikivi, jonka kivisessä ympäristössä lapset leikkivät pitkään.

Reitin varrella ei ole laavua tai muutakaan nuotiopaikkaa, mutta sellainen löytyy Otamuksen pihasta. Puiden käytöstä maksu 4e/perhe.

Tänne täytyy vielä palata kiertämään pidemmätkin reitit. 🙂

Kirkkoniittu (Pori)

Sijainti: Kirkkoniitun kodalle vievälle retkeilyreitille voi lähteä joko Porin Saaristotieltä eli Pohjoiselta satamatieltä (Google mapsiin voi laittaa Pohjoinen satamatie 1097) tai Kellahden rantatieltä (osoite suunnilleen Kellahden rantatie 627). Pohjoisella satamatiellä on sillan vieressä hyvä iso parkkipaikka, jonne auton voi jättää. Jotkut ovat ajaneet autolla myös suoraan Kirkkoniitun viereiselle tielle, josta paikalle on matkaa vain 200 m.

Reitin pituus: Pohjoiselta satamatieltä on Kirkkoniitun kodalle reilu 3 km (kyseessä on janareitti eli yhteensä reilu 6 km) ja Kellahden rantatieltä taas on Kirkkoniitulle reilun 4 km:n janareitti eli edestakaisin yli 8 km.

Kävelin itse 8-vuotiaan kanssa koko reitin Pohjoiselta satamatieltä Kellahden rantatielle asti, jolloin reitin pituudeksi tuli siis noin 7,5 km. Jos hakijaa ei toisessa päässä ole eikä halua samaa reittiä mennä takaisin, voisi kävellä autotietä pitkin takaisin lähtöpaikkaan ja siitä reitille tulisi lisäpituutta noin 6,5 km.

Vaikeus: Saaristotie / Pohjoinen satamatie – Kirkkoniittu -reitti oli helpohko. Sen sijaan Kirkkoniittu – Kellahden rantatie -reitti oli keskivaikea (katso lisätietoja alempaa) enkä ensimmäisenä suosittelisi kyseistä osuutta, mutta Saaristotieltä Kirkkoniittuun menevä reitti oli siis mukava!

Reitin kartan näet täältä (arcg.is). Polku näkyy myös trailmapissa.

Kirkkoniitun kodan lähelle menee myös tie, josta on vain 200 metrin matka perille. Itselläni ei kuitenkaan ole kokemuksia siitä, onko tähän kohtaan tulevat autotiet puomilla suljettuja yksityisteitä.

Alueella on useita tuulivoimaloita, esimerkiksi kota-alueen läheisyydessä on yksi.

Kirkkoniitulta Kellahden rantatielle menevä reittiosuus oli monesta kohtaa vaikeasti kuljettava ainakin näin keväällä, koska maasto oli hyvin märkää vanhojen metsäteiden kohdalta. Näitä väistellessä etenemisnopeus oli meillä melko hidas…

Haastetta reitille toivat myös myrskyn kaatamat puut, jotka täytyi kiertää tai ylittää.

Osittain Kirkkoniittu-Kellahden rantatie -reitti oli melko huonoa polkua.

Tämän tylsän hakkuualueen jälkeen loppureitti kulki metsäautoteitä.

Metsäjärven luontopolku (Köyliö, Säkylä)

Sijainti: Lähin paikka, mihin auton voi pysäköidä, löytyy laittamalla määränpääksi Metsäjärven (Google Mapsissa näkyvissä tässä), mutta reitille voi lähteä myös Kaarnikantieltä, jos ei halua ajaa autolla metsätietä pitkin tuohon kohtaan. Kankaanpään kylän kartta löytyy täältä, johon reitti ja mahdolliset pysäköintialueet on myös merkitty.

Reitin pituus: Me menimme tätä reittiä pitkin rengasreitin ja pituudeksi tuli noin 3,6 km. Jos liikkeelle lähtee Kaarnikantieltä (läheltä Kaarnikkaa) ja kiertää koko reitin, pituus on 5,5 km. Alueella on toki mahdollista tehdä vieläkin pidempiä retkiä.

Vaikeus: Helppo. Reitti kulkee osittain metsäautoteitä pitkin, mutta järven vieressä kulkeva osuus on kapeampaa metsäpolkua. Parissa kohtaa pitkospuita.

Me aloitimme reitin kulkemalla lähtöpaikasta ensin järvelle, mutta jälkikäteen ajatellen olisi ollut kivempi kiertää ensin tylsempi metsäosuus, jolloin laavukin olisi ollut vasta loppuvaiheessa matkaa. Koska emme lähteneet liikkeelle Kaarnikantieltä, pieni osuus reitistä jäi näkemättä.

Laavun lisäksi reitiltä löytyy varauskota.

Reitillä oli näin keväällä pari mutaista kohtaa, jotka pystyi onneksi melko hyvin sivusta kiertämään.

Tieosuudet olivat hieman tylsiä, mutta muuten reitti oli ”ihan kiva”.

Harjunpäänkalliot (Harjunpää, Ulvila)

Sijainti: Ulvilan Harjunpäässä. Liikkeelle voi lähteä Harjunpään koulun (Katinhännäntie 17, Harjunpää) takaa kallioille nousemalla tai esim. Iidankujan päästä metsään suuntaamalla.

Reitin pituus: Ei mitään yhtä merkittyä reittiä eli itse valittavissa. Alueella kulkevia polkuja voi katsoa esim. Trailmap.fi:stä. Harjunpäänkallioiden poluilla pystyy helposti kulkemaan esimerkiksi noin parin kilometrin pituisen rengasreitin ja halutessaan voi kulkea useamman kilometrin reitin vaikka Kukkulakalliolle asti.

Reitin vaikeus: Tavallista metsäpolkua kallioineen.

(Tämän merkinnän kanssa on hieman sama juttu kuin Ruosniemen monien eri kallioiden kanssa eli viitsiikö sitä kirjoitella jokaisesta metsäalueesta oman merkintänsä, jos alueella ei edes kulje mitään virallista luontopolkua. Mutta olen päätynyt siihen, että myös näistä on kiva vinkkailla niille, jotka eivät ole sen tarkemmin tutustuneet eri metsäalueisiin!)

Harjunpäänkallioilta näkymänä on peltoja.