Sijainti: Luikkionvuori sijaitsee alueella, jota ympäröi Luikkionkatu, Soinistentie ja Metsäluikkiontie. Me kiipesimme Luikkionvuorelle Luikkionkadulta, jossa tien vieressä pieni puinen kyltti kiven päällä näytti polun lähtöpisteen (osoite suunnilleen Luikkionkatu 13, Naantali). Toinen vaihtoehto olisi lähteä kävelytieltä, joka kääntyy Soinistentieltä.
Reitin pituus: Lyhin reitti autotieltä Luikkionvuorelle on alle puoli kilometriä per suunta.
Vaikeus: Helpohko/keskivaikea. Kallioalueelle on hieman nousemista.
Kallioiden päältä on hieno näköala pitkälle, mutta muuten tältä luontokohteelta ei ole ihmeemmin sanottavaa.
+ Lisävinkki: Varsinaisesti me olimme Naantalissa sen vuoksi, että kävimme lasten kanssa katselemassa, miltä Muumimaailma näyttää näin talviaikaan. 🙂 Muumimaailmahan ei toki ole auki tähän aikaan vuodesta, mutta portit ovat avoinna ja alueelle (Kailon saari) pääsee siis ulkoilemaan. Oikein kiva retkikohde lapsiperheille! Muumimaailman vieressä olevan uimarannan lähellä on nuotiopaikka, jossa näytti polttopuitakin olevan valmiina.
Sijainti: Luontopolulle voi lähteä kolmelta eri parkkipaikalta, mutta ainakaan tänä talviviikonloppuna kaikki parkkipaikat eivät olleet aurattuja kunnolla eli suosittelisin autolla tuleville lähtöpaikaksi näin talvella Merikadun varrella olevaa pysäköintipaikkaa (löytyy Google Mapsista nimellä Tiilitehtaanmäki-Pohjoislahti -luontopolku). Itäpuolen parkkipaikka löytyy täältä.
Reitin pituus: Luontopolkuosuuksien pituus on noin 5 km (riippuu hieman siitä, mitä reittiä kulkee), mutta jos ei halua kulkea samoja polkuja takaisin, on lisäksi kaupunkiteillä kulkemista noin 1,5 km eli reitistä saa tehtyä helposti siten rengasreitin. Halutessaan voi toki tehdä janareittinä lyhyemmän retken jommallakummalla puolella. Netistä löytyy pdf-tiedostona esite, missä kartta ja eri pisteiden etäisyydet.
Vaikeus: Melko helppo. Reitillä on metsäpolkua ja pitkospuuosuuksia.
Kaunis reitti näin talvellakin, mutta kesällä tämä olisi varmasti vieläkin upeampi kohde ja silloin aitauksissa näkisi myös lampaita. Riippusillan vierestä löytyy nuotiopaikka ja kuivakäymälä.
Reitti on merkitty selvästi puihin sinisin (ja punaisin) merkein sekä sen lisäksi reitin varrella on useita karttakuvia.
Tiilitehtaanmäen luontopolku
Reitin varrella on opastetauluja alueen luontoon liittyen.
Sijainti: Paikka sijaitsee Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla. Kristiinankaupungin karttapalvelun mukaan tie on Varggrottsvägen/Susiluolantie, mutta esim. Google Mapsista ei sellaista tietä hakemalla löydä (määränpääksi voi laittaa kuitenkin siis Susiluolan ja ohjaa tällöin oikealle tielle).
Reitin pituus: Pysäköintipaikalta on vain 400 metriä luolalle (janareitti), mutta kyseisellä autotiellä ei ole talvikunnossapitoa eli näin talvella me päädyimme kävelemään reilun kilometrin verran metsäpolun alkuun Karijoentieltä.
Vaikeus: Helpohko, hieman nousua vuorelle.
Luolaan ei pääse sisälle, sillä se on suljettu aidalla. Susiluola on tärkeä tutkimuskohde, koska luolassa on todennäköisesti aikanaan oleskellut neandertalinihminen. Lauhanvuoriregion.fi kertoo Susiluolasta lisää.
PS. Melko läheltä Susiluolaa löytyy myös näkötorni, mutta siellä emme huomanneet tällä retkellä käydä.
Sijainti: Alueella kiertävän yksisuuntaisen rengastien (Aulangonmetsäntie) varrella on useampi eri pysäköintialue, joten tarkempi lähtöpaikka kannattaa suunnitella sen mukaan, mitä reittiä aikoo kulkea.
Reitin pituus: Monenlaisia mahdollisuuksia. Nähtävyydet sijaitsevat aivan pysäköintialueiden vieressä, joten pitkiä kävelyitä ei tarvitse tehdä, mutta halutessaan alueella voi retkeillä pidempiäkin polkureittejä pitkin. Esimerkiksi Joutsenlammen kierros on vain noin kilometrin pituinen, kun taas Aulangonjärven ympäri kiertävä reitti on 7 km pituinen. Aulangon pdf-kartta löytyy Hämeenlinnan sivuilta, mihin on merkittynä myös etäisyydet sekä toisenlainen esite löytyy luontoon.fi-sivustolta. Polut näkyvät esimerkiksi trailmap.fi:ssä.
Vaikeus: Yleisesti ottaen helppo.
Me olimme retkellä nyt talviaikaan ja tutustuimme Aulangon luonnonsuojelualueen nähtävyyksiin, mutta täytyisi ehkä joskus lähteä käymään täällä kesällä ja kiertää pidempi reitti Aulangonjärven ympäri mm. Sibeliuksen metsän läpi. Luonnonsuojelualueella ei ole sallittua leiriytyä eikä tehdä nuotiota, mutta pari nuotiopaikkaa löytyy alueen ulkopuolelta. Talvella alueella menee myös hiihtolatuja.
Joutsenlampi
Emme kiertäneet tällä kertaa Joutsenlampea ympäri, joten siitä reitistä ei kokemuksia. Hiihtolatu näytti menevän lammen vierestä.
Ruusulaakson paviljonkija Tuijametsä
Ruusulaakson paviljongin vieressä on pieni Metsälampi.
Paviljonkia vastapäätä tien toiselta puolelta lähtee metsäpolku. Pienen kävelemisen (n. 100 m) jälkeen käännytään vasemmalle ja opasteet näyttävät reitin Tuijametsään. Autotieltä Tuijametsään on matkaa vain noin parisataa metriä.
Tuijametsän reitillä on pitkospuut, jotka johdattavat pienelle taukopaikalle puron solistessa vieressä. Ihana paikka!
Aulangon näkötorni ja karhuluola
Näkötornin parkkipaikalta on lyhyt kävelymatka näkötornille. Monen mielestä tämä on varmasti Aulangon hienoin kohde, sillä järvelle avautuma maisema on upea.
Näköalapaikan vierestä lähtevät portaat alas. Huom. portaissa ei ole talvikunnossapitoa ja meidän retkeillessämme ne olivat aivan lumen peitossa. Lapset päätyivätkin laskemaan portaat pyllymäkeä alas, mutta sentään myös jaksoivat kiivetä ne takaisin myös ylös. Toki alhaalta olisi päässyt myös kiertämällä polkua pitkin takaisin näkötornille.
Graniittilinna
Onnentemppeli
Tätä emme katselleet kuin auton ikkunan läpi, joten siitä ei enempää ole kerrottavaksi eikä valokuvaakaan ole.
Sijainti: Pieni parkkipaikka ja polun lähtöpiste löytyy osoitteesta Rajalantie 46 (Kokemäki).
Reitin pituus: 1,6 km. Melkein kokonaan rengasreitti.
Vaikeus: Helppo. Reitillä on kapeahkoa metsäpolkua ja pitkospuita.
Tämä reitti on vielä pientä viimeistelyä vaille valmis, mutta oikein hyvin siis jo tällä hetkellä kuljettavissa. Reitti kulkee suoalueella, pienen suolammen vierestä. Myös laavu löytyy.
Sijainti: Parkkipaikka löytyy Nokianvaltatien varrelta, autogrillin vierestä. Google Mapsista paikka löytyy nimellä ”Vihnusjärven uimarannan P-paikka”.
Reitin pituus: Noin 5,2 km (rengasreitti). Polut näkyvät mm. trailmap.fi:ssä.
Vaikeus: Hyväkuntoista metsäpolkua ja osa matkasta on leveämpää liikuntapolkua, hieman korkeuseroja. Selkeät reittimerkinnät.
Mukava ja kaunis reitti, joka täytyisi käydä kiertämässä joskus kesäaikaan!
Parkkipaikalta reitti lähtee portaiden kohdalta. Aluksi reitti kulkee Maatialanharjun laella.
Seuraavan kuvan kohdassa harjun laki oli kapea ja koska oli liukasta, toinen lapsista päätyi kulkemaan kyykyssä, jotta ei liukastuisi. 🙂
Matkan varrella oli muutamia tietokylttejä alueeseen liittyen.
Harjulla on 1. maailmansodan aikaisia vallihautoja, joiden ohi luontopolku kulkee. Lisäksi pienen ylimääräisen koukkauksen tekemällä voi käydä katsomassa Pitkäniemen sairaalan vanhaa hautausmaata (katso tarkempi sijainti kartasta, mutta Kappelinmäen kohdilla).
Noin puolivälissä matkaa eli harjun päädyssä on Sarpatinharjun näköalapaikka.
Näköalapaikan jälkeen polku laskeutuu alas harjulta ja jonkin matkaa reitti on sen jälkeen leveää liikuntapolkua, missä myöhemmin talvella pitäisi olla myös kunnollinen hiihtolatu.
Liikuntapolkuosuuden jälkeen reitti jatkuu taas kapeampaa metsäpolkua pitkin ja menee Vihnusjärven rantaan. Rannalla on pieni nuotiopaikka, mutta se ei ollut kovin hyvässä kunnossa ja omat polttopuut täytyy ottaa mukaan.
Reitti menee loppumatkan järven rantaa pitkin.
Lopussa on pieni matka pitkospuita.
Uimarantaa en käynyt tällä kertaa kuvaamassa, mutta sellainen siis alueelta löytyy (Kennonnokka). Hiihtolatuja on talvella 1-3 km pituisina, alla kartta.
Sijainti: Reitille pääsee monesta kohdasta, esim. osoitteesta Äyhönjärventie 5 ja siitä lähtiessä auton voi pysäköidä vaikkapa Kyärintiellä olevalle parkkialueelle.
Reitin pituus: 3 km (ympyräreitti).
Vaikeus: Helppo, suurimmaksi osaksi esteetöntä soratietä eli sopii myös oikein hyvin lenkkipoluksi. Reitin pystyisi kulkemaan lastenrattaiden kanssa, vaikka yksi osuus reitistä on hieman kapeampaa ja kivikkoisempaa. Koiria alueelle ei saa kyltin mukaan viedä eikä uiminen ole sallittua.
Nätti reitti, joka kiertää siis Äyhönjärven ympäri.
Reitin varrelta löytyy kuntoiluvälineitä kuten tämä seuraavassa kuvassa oleva Gritbird.
Reitin varrella näkee myös UPM:n kanavan.
Suosittelut! Vaikka reitti on lähellä kaupunkialuetta, järvimaisema tekee siitä hienon.
Sijainti: Pysäköintialue ”Elijärvenkulma” löytyy osoitteesta Honkilahdentie 303, Pöytyä.
Reitin pituus: Noin 19 km:n rengasreitti, reitti on merkitty retkikartta.fi:hin. Lasten kanssa suosittelisin janareittiä Elijärvenkulmalta Valastenmaan taukopaikalle (silloin reitin pituus on noin 4 km per suunta).
Vaikeus: Helppo reitti, joka kulkee metsäpolkuja, pitkospuita ja autoteitä pitkin. Melko tasainen maasto.
Tämä reitti sisälsi mielestäni liian paljon tieosuuksia ja vain siis osa reitistä kulkee Vaskijärven luonnonpuiston alueella. Huomaa, että luonnonpuistossa saa kulkea vain merkittyä polkua pitkin. Reitti ei kulje järven rannalla.
Itse kiersin reitin vastapäivään.
Elijärvenkulma–Valastenmaa
Tämä reittiosuus oli mielestäni Vaskijärven kierroksen hienoin osuus.
Osittain pitkospuut olivat reitillä huonossa kunnossa, mutta paikalla näkyi uusia lautoja, joten reittiä ollaan oletettavasti lähitulevaisuudessa kunnostamassa.
Valastenmaan taukopaikalla on tulentekomahdollisuus.
Valastenmaa–Vesirauma
Valastenmaan taukopaikan jälkeen reitti jatkuu tietä pitkin.
Tien loputtua reitti jatkuu kapeahkoa metsäpolkua pitkin hakkuualueelle.
Hakkuualueen jälkeen on melko lyhyt metsä- ja suo-osuus ennen Vesirauman laavua. Laavulla oli polttopuita. Vesiraumalta olisi mahdollisuus kiertää lyhyt kolmen kilometrin pituinen ympyräreitti Kajavajärven kierros. (Autolla ei kuitenkaan pääse ilmeisesti suoraan Vesirauman laavulle, koska ainakin Vaskijärventie on puomilla suljettu, vaikka Google Maps sitä reittiä ehdottaakin.)
Vesirauma–Elijärvenkulma
Vesirauman jälkeen on pitkä tieosuus kuljettavana.
Periaatteessa Vaskijärven reitillä pärjäisi ilman karttaa, mutta yksi risteys sai minut kulkemaan hetken aikaa väärää polkua ennen kuin tulin katsoneeksi, miten reitin kuuluisi oikeasti kulkea. Tämä tapahtui Vesiraumantietä pitkin kävellessä, missä toinen samalla tavalla merkitty polku kääntyi oikealle ja automaattisesti käännyin merkkien mukaisesti sen enempää ajattelematta, vaikka oikeasti Vaskijärven reitti kääntyi siis kyseiseltä tieltä vasta hieman myöhemmin vasemmalle. Seuraavan kuvan näyttämästä kohdasta ei siis tule kääntyä, jos ei ole menossa Pyhän Henrikin tietä.
Pitkien tieosuuksien välissä on lyhyitä metsäosuuksia.
Lopuksi reitti suuntaa jälleen Vaskijärven luonnonpuiston alueelle.
Minulta reitin kiertämiseen meni reilu 4 tuntia, mutta vähemmän metsäkävelyitä harrastavan tai muuten rauhallisemmin etenevän kannattaa toki varata selvästi enemmän aikaa.
Sijainti: Polku lähtee osoitteesta ”Merikarvian rantatie 112” (Pori).
Reitin pituus: Vajaa 1 km.
Vaikeus: Helpohko, ei esteetön.
Osittain rengasreitti kuten alla oleva reittitallennus näyttää:
Tämä polkureitti on vasta hiljattain tehty. Polun ”oppimiskohteet” on lueteltuna Ahlaisten kyläyhdistyksen sivuilla, mutta kyseiseen sivuun törmäsin vasta reitin kiertämisen jälkeen, joten kohteita ei itse tullut huomioitua.
Reitin varrella on laavu, josta on kaunis näköala pelloille.
Sijainti: Reitille voi lähteä useasta eri paikasta. Omana lähtöpaikkanani oli Kurjenpesä (osoite: Kuhankuonontie, Pöytyä). Liikkeelle voisi hyvin lähteä myös esimerkiksi Rantapihan pysäköintialueelta (Savojärventie, Nousiainen) tai Vajosuon pysäköintipaikalta (Vajosuontie, Rusko). Netistä löytyy kansallispuiston esite pdf:nä, jossa on merkittynä kaikki pysäköintialueet.
Vaikeus: Helpohko. Tavallisia metsäpolkuja, pitkospuita ja osittain tiellä kulkemista. Vain vähän korkeuseroja.
Minulta reitin kiertämiseen meni noin 7,5 tuntia parilla tauolla, mutta vähemmän metsäkävelyitä harrastavan tai muuten rauhallisemmin etenevän kannattaa toki varata selvästi enemmän aikaa (mieluiten yön yli kestävä retki).
Lähdin itse kiertämään vaellusreittiä Kurjenpesältä vastapäivään eli ensimmäiseksi Savojärven osuuden, vaikka Savojärven kierroksen merkitty kiertosuunta onkin myötäpäivään, mutta halusin kulkea kauniin järviosuuden aamuauringossa. Seuraava kuva on Kurjenpesän laiturilta.
Savojärven osuuden jälkeen reitti jatkuu Rantapihalta kohti Pukkipalon kierrosta. Tällä osuudella on pieni matka autotiellä kulkemista, mutta muuten tämä osuus on oikein mukava ja nätti.
Itse poikkesin tältä osuudelta tekemään pienen lisäkäynnin Lakjärvelle, vaikka se ei Vajosuon vaellukseen varsinaisesti kuulukaan. Tämä lisäsi vaellukselle pituutta vain reilun kilometrin.
Lakjärveltä jatkoin Pukkipalon kierrosta.
Pukkipalon kierroksella on pienesti korkeuseroja, sillä reitti nousee Takaniitunvuorelle.
Takaniitunvuorelta vaellusreitti jatkuu tietä pitkin ja sen jälkeen on taas noin parin kilometrin kallioinen metsäosuus.
Tämän metsäosuuden jälkeen reitti kulkee jälleen autotietä pitkin melko pitkän osuuden ja kaiken lisäksi kyseessä oli näin syksyllä melko mutainen tie… Sen jälkeen kuitenkin reitti siirtyi taas joksikin aikaa kulkemaan rämesuolla ja metsässä.
Tämän jälkeen reitti eteneekin nimikkosuolleen eli Vajosuolle. Reitiltä voi poiketa lintutornille.
Vajosuon metsäosuuden jälkeen reitti kulkee jälleen autotietä pitkin Töykkälään. Töykkälä–Kurjenpesä -osuudella on pitkospuuosuuksia suolla sekä tavallista metsäpolkua Kurjenrahkan alueella. Myös tällä osuudella yksi lintutorni.
Viimeinen lyhyt osuus reitistä ennen Kurjenpesää on esteetöntä Karpalopolkua.
Monipuolinen ja hieno reitti, vaikka toki autotieosuuksia olisi toivonut olevan hieman vähemmän.
Retkeilyä Satakunnassa ja muualla Suomessa 
