Sijainti: Reitille voi lähteä Ämttööntieltä (osoite suunnilleen Ämttööntie 163-165) tai Isokorventieltä (Isokorventieltä löytyy levennys hieman ennen metsäpolun alkukohtaa, jos Isokorventielle kääntyy siis Ämttööntieltä ja siihen auton saa hyvin pysäköityä).
Reitin pituus: Reitti on osa Ahlaisten retkeilyreittiä ja retkikartan näkee Porin kaupungin karttapalvelusta. Autoteitä hyödyntämällä tästä saa reilun 1 kilometrin pituisen rengasreitin, mutta retkeilyreittiä kulkemalla voi toki jatkaa pidemmällekin.
Vaikeus: Helpohko. Hieman korkeuseroja kallioiden vuoksi, mutta nousuja/laskuja helpottamaan on laitettu köydet.
Hööpäkinkalliolla on matala laavu, joka löytyy poikkeamalla hieman merkityltä reitiltä kallion päällä.
Keskellä kesää polku oli välillä melko huonosti näkyvissä pitkän heinikon vuoksi.
Sijainti: Maijalantieltä on selkeät opasteet paikalle, osoite on suunnilleen Pahamäentie 235 (Pori).
Reitin pituus ja vaikeus: Kota/nuotiopaikka sijaitsee aivan autotien vieressä. Ahlaisten retkeilyreittiä voi toki lähteä kävelemään Pahamäeltä esim. Kitukoskelle päin (Kitukoskelle on noin 6 km) tai Uksjärvelle (noin 3 km), mutta reitit ovat paljolti autoteillä kulkemista.
Pahamäellä on kota, tavallinen nuotiopaikka (polttopuita on) ja puucee.
Sijainti: Kirkkoniitun kodalle vievälle retkeilyreitille voi lähteä joko Porin Saaristotieltä eli Pohjoiselta satamatieltä (Google mapsiin voi laittaa Pohjoinen satamatie 1097) tai Kellahden rantatieltä (osoite suunnilleen Kellahden rantatie 627). Pohjoisella satamatiellä on sillan vieressä hyvä iso parkkipaikka, jonne auton voi jättää. Jotkut ovat ajaneet autolla myös suoraan Kirkkoniitun viereiselle tielle, josta paikalle on matkaa vain 200 m.
Reitin pituus: Pohjoiselta satamatieltä on Kirkkoniitun kodalle noin 3,5 km (kyseessä on janareitti eli yhteensä noin 7 km). Kellahden rantatieltä taas on Kirkkoniitulle hieman yli 4 km:n janareitti eli edestakaisin yli 8 km.
Kävelin itse 8-vuotiaan kanssa koko reitin Pohjoiselta satamatieltä Kellahden rantatielle asti, jolloin reitin pituudeksi tuli siis noin 7,5 km. Jos hakijaa ei toisessa päässä ole eikä halua samaa reittiä mennä takaisin, voisi kävellä autotietä pitkin takaisin lähtöpaikkaan ja siitä reitille tulisi lisäpituutta noin 6,5 km.
Vaikeus: Saaristotie / Pohjoinen satamatie – Kirkkoniittu -reitti oli helpohko. Sen sijaan Kirkkoniittu – Kellahden rantatie -reitti oli keskivaikea (katso lisätietoja alempaa) enkä ensimmäisenä suosittelisi kyseistä osuutta, mutta Saaristotieltä Kirkkoniittuun menevä reitti oli siis mukava!
Kirkkoniitun kodan lähelle menee myös tie, josta on vain 200 metrin matka perille. Itselläni ei kuitenkaan ole kokemuksia siitä, onko tähän kohtaan tulevat autotiet puomilla suljettuja yksityisteitä.
Alueella on useita tuulivoimaloita, esimerkiksi kota-alueen läheisyydessä on yksi.
Kirkkoniitulta Kellahden rantatielle menevä reittiosuus oli monesta kohtaa vaikeasti kuljettava ainakin näin keväällä, koska maasto oli hyvin märkää vanhojen metsäteiden kohdalta. Näitä väistellessä etenemisnopeus oli meillä melko hidas…
Haastetta reitille toivat myös myrskyn kaatamat puut, jotka täytyi kiertää tai ylittää.
Osittain Kirkkoniittu-Kellahden rantatie -reitti oli melko huonoa polkua.
Tämän tylsän hakkuualueen jälkeen loppureitti kulki metsäautoteitä.
Sijainti ja reitin pituus: Auton voi jättää Kitukoskentielle (Kitukoskentie 165), joka on aivan Kitukosken vieressä eli paikalle ei ole kuin joitakin metrejä. Jos haluaa tehdä kävelyreitin, Ahlaisten K-kaupalta on noin 3 km matka Kitukoskelle Pullerontietä pitkin ja sama takaisin.
Kitukosken alueella on pari laavua ja nuotiopaikkoja.
Pullerontietä pitkin voi kävellä ja katsella jokimaisemia.
Retkeilyä Satakunnassa ja muualla Suomessa 