Tässä merkinnässä tietoa metsäalueesta, josta löytyy mm. seuraavat kalliot: Hollinginkallio, Lankoorankallio, Yrjönkallio & Kiimakalliot.

Sijainti: Liikkeelle voi lähteä monesta eri paikasta, esimerkiksi Yrjönkalliontieltä (suunnilleen osoitteen Yrjönkalliontie 98 kohdilla sopii pysäköimään auton tien viereen ja myös polku lähtee siltä kohdin).

Reitin pituus: Ei mitään merkittyä reittiä eli itse valittavissa. Alueella on mahdollisuuksia tehdä monenlaisia reittejä, esim. noin 5 kilometrin pituinen rengasreitti Yrjönkallio – Lankoorankallio – Hollinginkallio (trailmap).

Reitin vaikeus: Alueella kulkee paljon eri metsäpolkuja, joiden vaikeus hieman vaihtelee. Kallioiden vuoksi hieman korkeuseroja. Huom! Osa polkukarttaan merkityistä poluista on täällä huonokuntoisia / niin vaikeasti kuljettavissa, etten suosittele. Täällä on myös louhosalueita (näkee kartasta) ja Kiimakallioiden alueella ajetaan offroad-autoilla. Siksi retkeilyyn parhaimpia polkuja ovat: vanha kuntopolku ja edellä mainittu Yrjönkallio – Lankoorankallio – Hollinginkallio (vaikka siinäkin on yksi vähän huonompi [lyhyt] osuus). Kuitenkin siis halutessaan Yrjönkalliontieltä Kiimakallioille voi mennä helposti esim. tätä reittiä pitkin (trailmap).

Yrjönkallio – Lankoorankallio – Hollinginkallio

Reitti trailmapissa, seuraava reittikuvaus on tehty siten, että reitti on kuljettu myötäpäivään. (Jos retkeilee aivan pienten lasten kanssa, suosittelen lyhyttä janareittiä Yrjönkalliolle tai Hollinginkalliolle.)

Reitin aluksi on vanhaa, upeaa sammaleista metsää.

Vaikka reitiltä voi jatkaa suoraan oikealle tuon polkuosuuden jälkeen, suosittelen käymään kuitenkin pistäytymässä Yrjönkallion päällä. Hieno kallioalue!

Alueella näkee joitakin isoja siirtolohkareita.

Jos kulkee linkittämääni rengasreittiä, reitillä on yksi vähän huonompi osuus – nimittäin voimalinjojen alla kulkeva polku. Oli ihan kuljettavissa, mutta polku on suht kapea (ja varmaankin kesäaikaan siksi aika ärsyttävä kulkea… nyt pitkät ulkohousut jalassa ei haitannut).

Ojien ylittämiseen on onneksi kunnolliset sillat.

Voimalinjaosuuden jälkeen pääsee pian Lankoorankalliolle. (Tästäkin voisi jatkaa lyhyemmän reitin suoraan ohi, mutta suosittelen kuitenkin käymään katsomassa kalliomaisemia.)

Myös reitin viimeinen kallio eli Hollinginkallio on hieno alue.

Toukarin kuntopolku – Kiimakalliot

Reitti trailmapissa (vaikka merkitty polkureitti näyttää loppuvan jo ennen Kiimakallioille pääsyä, siitä pääsee kyllä kulkemaan hyvin eteenpäin loppuun asti).

Polku on tällä kuntopolkuosuudella hyväkuntoista.

Kun kuntopolku päättyy, kannattaa kääntyä oikealle ja jatkaa matkaa siis autotietä pitkin, sillä eteenpäin ojanviertä seuraava metsäpolku on huonokuntoinen ja reitti Kiimakallioille on sitä kautta haastava (nimim. kokemusta on).

Tie loppuu louhokselle ja sen jälkeen pääsee taas hienoille kallioisille metsäpoluille.

Kiimakallioita lähestyttäessä reitillä on aidattu osuus (aidan sisäpuolella on avolouhos).

Kiimakallioiden alueella ajetaan myös offroad-autoilla, mutta retkipäivänäni siellä oli onneksi vain rauhallista.

Olen joskus aiemminkin täällä retkeillyt ja nämä kaksi kuvaa ovat siltä ulkoilulta eli sama Kiimakallioiden alue on kyseessä.

Täältäkin löytyy louhosalue eli jyrkänteellä on oltava varovainen.

Kallioiset metsät ovat toki hienoja, mutta näiden louhosten sun muiden vuoksi tämä alue ei suosikkeihini kuulu. Porin Ruosniemestä ja Ulvilan Harjunpäästä löytyy lisää kallioisia metsiä: Kukkulakallio ja Ankkalampi, Luolakallio & Kettukallio sekä Rottajärvi, Rännärinkallio, Ylikylänpuisto ja Palokallio, Ruosniemen kadonnut luontopolku, Suokalliot ja Yellow Flag, Pikku Rottajärvi ja Harjunpäänkalliot.